Wikipedia

Ero sivun ”Dallapé” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][odottaa arviointia]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Xylita (keskustelu | muokkaukset)
913 muokkausta
Lisätty kappaleiden nimet
 
(23 välissä olevaa versiota 16 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 2:
{{Yhtye
| nimi = Dallapé
| logo =
| logon leveys =
| aloitusvuosi = 1925
| lopetusvuosi = 1955, 1960–
| kuva = Dallapeorkesteri2Dallape-1932.jpg
| leveys =
| kuvateksti = Dallapé-orkesteri Toverien Kerholla [[Lönnrotinkatu|Lönnrotinkadulla]] vuonna 1928–19291932. Vasemmalta Hannes Nurminen,oikealle: Martti Jäppilä, Helge Pahlman, Matti Jurva, Pauli Impivaara, MaunoEino JonssonKatajavuori, SanteriPaavo KallioRaivonen, Erkki Majander ja EinoEero KatajavuoriLauresalo.
| oma väri =
| tyylisuunta = Jazz
| tyylilajit = [[jazz]]<br />[[tanssimusiikki]]<br />[[iskelmämusiikki|iskelmä]]
| kotipaikka = {{[[Suomi}}]]
| laulukieli = [[suomen kieli|suomi]]
| kotisivu = https://www.dallape.fi/fi/
| jäsenet = {{Yhtye/tietorivi|[[Sami Saari]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Juha Hostikka]]}}
Rivi 25 ⟶ 21:
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Blue Note Records]]}}
}}
 
'''Dallapé''' (usein muodossa '''Dallapé-orkesteri'''<ref>Levykannet</ref>) on [[1920-luku|1920-luvulla]] aloittanut suomalainen tanssiorkesteri, joka saavutti suurimman suosionsa [[1930-luku|1930-luvulla.]] Dallapé on toiminnassa edelleen.
'''Dallapé''' (usein muodossa '''Dallapé-orkesteri'''<ref>Levykannet</ref>) on [[Suomi 1920-luvulla|1920-luvulla]] perustettu suomalainen tanssiorkesteri. Edelleen toiminnassa oleva Dallapé on [[Suomalainen jazz|suomalaisen haitarijazzin]] edelläkävijä. Se saavutti suurimman suosionsa [[Suomi 1930-luvulla|1930-luvulla.]] Dallapé on tehnyt noin tuhat levytystä, ja myynyt noin miljoona levyä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://lauluottaakantaa.fi/kuinka-rajamaen-pojista-tuli-dallape/|nimeke=Kuinka Rajamäen pojista tuli Dallapé {{!}} Laulu ottaa kantaa|tekijä=toimitus|viitattu=2021-07-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
 
== Historia ==
=== Jäppilän pumppu ===
[[Sörnäinen|Sörnäisten]] [[Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto|sosialistisen nuorisoliiton osaston]] [[Kisällilaulu|laulu- ja soitinryhmä]] [[Rajamäen pojat|Rajamäen Poikien]] harmonikansoittaja [[Martti Jäppilä]] ja harmonikansoittaja [[Erkki Majander]] perustivat Dallapé-tanssiorkesterin yhdessä Rajamäen poikien laulajan [[Ville Alanko|Ville Alangon]] ja laulaja-rumpali [[Mauno Jonsson]]in kanssa vuonna 1925. Alanko opetteli soittamaan banjoa ja orkesteri alkoi keikkailemaan muun muassa urheiluseura Ponnistuksen ja Kone- ja Siltateollisuuden ammattiyhdistyksen varainkeruutansseissa, joita järjestettiin Helsingin [[Hämeentie (Helsinki)|Hämeentiellä]] sijainneessa Sörkan Vennuksi kutsutussa [[Arbetets Vänner i Sörnäs]] -työväenyhdistyksen tanssipaikassa.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://lauluottaakantaa.fi/kuinka-rajamaen-pojista-tuli-dallape/|nimeke=Kuinka Rajamäen pojista tuli Dallapé {{!}} Laulu ottaa kantaa|tekijä=toimitus|viitattu=2021-07-23|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref>Tikka–Tamminen (2011), s. 36.</ref>
Suomalaisen haitarijazzin edelläkävijä Dallapé-yhtye sai alkunsa 1925 haitaristi [[Martti Jäppilä]]n, banjonsoittaja-laulaja [[Ville Alanko|Ville Alangon]] ja rumpali [[Mauno Jonsson]]in<ref>Tikka–Tamminen (2011), s. 36.</ref> perustettua orkesterinsa lauluyhtye [[Rajamäen pojat|Rajamäen Poikien]] pohjalle, aloittaen keikat Sörkan Vennulla ([[Arbetets Vänner i Sörnäs]]) [[Hämeentie (Helsinki)|Hämeentiellä]] Helsingissä. Syksyllä 1925 ryhmään tuli toiseksi haitaristiksi [[Erkki Majander]], jolloin haitaristikaksikko hankki italialaiset ''[[Mariano Dallapè|Dallapè & Figlio]]'' -harmonikat. Näiden soittimien mukaan koko orkesteri sai nimensä. Vuonna 1926 Jäppilä teki ensimmäisen sanoituksensa ”Alaska”, jonka Alanko lauloi. Vennun ohella tehtiin talvikeikkoja luistinradoilla, ja kesällä Ponnistuksen majalla [[Kivinokka|Kivinokassa]].
 
[[Kuva:Kivinokka, a public recreational area in Helsinki, Finland, August 2022 01.jpg|pienois|vasen|Kivinokassa sijaitsevan muistokiven teksti: ”Suomen tunnetuin tanssiorkesteri Dallapé perustettiin tällä paikalla olleella tanssilavalla 1920-luvulla.”]]
Vuonna 1926 Jäppilä löysi Cuba-ravintolan orkesterista ksylofonisti [[Eino Katajavuori|Eino Katajavuoren]] ja saksofonisti [[Helge Pahlman]]in, molemmat konservatorion käyneitä muusikoita. Katajavuoresta ja Pahlmanista tuli vuosikymmeniksi Dallapén kantavia voimia. Samana vuonna Dallapé muuttui ammattiorkesteriksi siirryttyään Toverien Kerholle Lönnrotinkadulle, jossa sillä oli keikkoja viitenä iltana viikossa sekä joitakin päivätansseja. Ohjelmistossa oli tuolloin humppafokseja ja valsseja, sekä klassisen koulutuksen saaneiden Katajavuoren ja Pahlmanin myötä myös muutamia vakavampia orkesterikappaleita. ▼
Orkesterin haitaristikaksikko hankki italialaiset ''[[Mariano Dallapè|Dallapè & Figlio]]'' -harmonikat syksyllä 1925, jolloin orkesteri nimettiin Jazz Dallapéksi.<ref name=":0" /> Vuonna 1926 Jäppilä teki ensimmäisen sanoituksensa ”Alaska”, jonka Alanko lauloi. Vennun ohella tehtiin talvikeikkoja luistinradoilla, ja kesällä urheiluseura Ponnistuksen majalla [[Kivinokka|Kivinokassa]].
 
▲Vuonna 1926 Jäppilä löysi Cuba-ravintolan orkesterista ksylofonisti [[Eino Katajavuori|Eino Katajavuoren]] ja saksofonisti [[Helge Pahlman]]in, molemmat konservatorion käyneitä muusikoita. Katajavuoresta ja Pahlmanista tuli vuosikymmeniksi Dallapén kantavia voimia. Samana vuonna Dallapé muuttui ammattiorkesteriksi siirryttyään Toverien Kerholle [[Lönnrotinkatu|Lönnrotinkadulle]], jossa sillä oli keikkoja viitenä iltana viikossa sekä joitakin päivätansseja. Ohjelmistossa oli tuolloin [[Foxtrot|humppafokseja]] ja valsseja, sekä klassisen koulutuksen saaneiden Katajavuoren ja Pahlmanin myötä myös muutamia vakavampia orkesterikappaleita.
 
Vuonna 1928 Dallapé teki ensimmäisen maaseutukeikan [[Karkkila]]an, mukanaan graafikko-lausuntataiteilija-järjestäjä-puuhamies [[Toivo Alajärvi]]. Alajärvi esiintyi usean vuoden ajan Dallapén kiertueilla juontajana ja kaskunkertoja eli speakerina, ja oli hyvä ikäväntorjuja myös keikkabussissa. Myös Eino Katajavuoresta kehkeytyi melkoinen showmies, joka viihdytti yleisöä ksylofonisooloissaan humoristisin pikku nyanssein. Katajavuori kehitti itselleen koomisen kuplettinumeron, jossa hän säesti itseään kanteleella (sisko Ulla Katajavuori oli tunnettu kanteletaiteilija). Noin vuosina 1927–1928 Dallapéssa soittivat [[Aleksanteri Kallio]] (harmonikka) ja [[Hannes Nurminen]] (viulu). 1928–1929 pitkäaikaisiksi jäseniksi liittyivät [[Pauli Impivaara]] (saksofoni, harmonikka ja trumpetti) ja [[Paavo Raivonen]] (harmonikka ja saksofoni).
 
Ensimmäiset levytykset Dallapé teki vuonna 1929 Ravintola Mikadossa [[Polyphon]]-levymerkille ja pian tämän jälkeen muutamia levytyksiä [[Homocord]]-merkille. Jäppilä ja orkesterin toimistossa työskennellyt trumpetisti [[Valto Tynnilä]] muodostivat lauluntekijäparin, joka alkoi kirjoittaa iskelmiäuseita kuiniskelmiä, liukuhihnalta:kuten ”Äiti ja poika”, ”Kyyneleiset silmät”, ”Kivikauden mies”, ”Irja pieni”, ”Kesäilta Saimaalla”, ”Tammerkoski”ja jne”Tammerkoski”. Vielä vuoden 1929 aikana osa Dallapésta kävi [[Berliini]]ssä levyttämässä 50 kappaletta Kansanorkesterin nimellä laulajina [[Aarne Salonen (näyttelijä)|Aarne Salonen]] ja [[Urho Walkama]]. Vuoden 1930 keväällä orkesteri matkusti Berliiniin Homocordin studioon, tällä kertaa laulajina Ville Alanko ja [[Hannes Kettunen]]. Heti näiden levytysten perään Dallapé matkusti Varsovaan[[Varsova]]an [[Syrena (levy-yhtiö)|Syrena]]-yhtiön studiolle soittamaan [[Niilo Saarikko|Niilo Saarikon]] [[Columbus (levy-yhtiö)|Columbus]]-levymerkille 20 levypuolta. Levyt tehtiin Rajamäen poikain orkesterin nimellä ja laulajina olivat Ville Alanko, [[Kaarlo Kytö]] ja [[Yrjö Haapanen]]. Syksyllä 1930 orkesterin riveihin liittyi sousafonisti ja sovittaja [[Eero Lindroos]] (myöhemmin Lauresalo). Marraskuussa 1930 matkustettiin taas Berliiniin Homocordin studiolle laulajina Alanko, Kettunen ja [[Veli Lehto]]. Nyt orkesteri soitti ensi kerran EeronLindroosin sovituksista ja Dallapén soittotyyli vakiintui sellaiseksi, kuin se 1930-luvun alussa oli.
 
Vuonna 1930 Dallapé solmi pitkäaikainen levytyssopimuksen PSO:n kanssa. Ville Alangon kuoltua 1931 [[Matti Jurva]]sta tuli noin vuodeksi Dallapén laulusolisti. Jurva oli jo kokenut, useamman levyn tehnyt laulaja liittyessään orkesteriin. Hän säesti itseään banjolla ja lauloi menestysiskelmiään ”Sulamithia” ja ”Katulaulaja”, välillä stepaten (taito, minkä hän opetti myös Katajavuorelle), ja toisinaan vetäen orkesterin kuusimiehistä ukulele-ryhmää havaijilaisissa numeroissa. Jurva oli alun perin pianisti ja näin ollen kohtalaisen hyvä muusikko. Hän soitti myös muun muassa pianoharmonikkaa, banjoa, rumpujasekä ymrumpuja.
 
=== Suuret kiertueet ===
Syksyllä 1931 perustettiin ja rekisteröitiin ”aatteellinen yhdistys” Dallapé-orkesteri ry, joka mahdollisti liiketoiminnan, sekä pienen veronkierron erilaisissa tapahtumissa. Vuonna 1931 Dallapé teki ensimmäisen kesäkiertueensa tähtisolistina [[Matti Jurva]]. Kesällä 1932 tehtiin toinen Suomi-kiertue; kolmen ja puolen kuukauden mittainen kierros Itä-Suomea Kemijärvelle, ja sieltä länsirannikkoa takaisin Helsinkiin. Kaikkiaan 95 keikkaa. Orkesterin kokoonpano tuolloin oli Jäppilä, Pahlman, Katajavuori, Impivaara, Lindroos, Jurva, sekä uusina miehinä [[Vili Vesterinen]] haitarissa ja [[Mauno Jokinen]] viulussa. Kupletööri [[Rafael Ramstedt|Rafu Ramstedt]] kävi muutamilla keikoilla laulamassa, ja Toivo Alajärvi hoiti speakerin tehtävät. Ohjelman konserttimusiikkipuolen hoitivat Vesterinen, Katajavuori ja Pahlman.
 
Kesällä 1933 tehtiin Dallapén historian suurin, lähes neljän kuukauden ja 111 keikan mittainen kiertue, joka pääosiltaan kiersi samoja reittejä edellisen vuoden kanssa. Uusina miehinä mukana olivat [[A. Aimo]] laulajana, [[Asser Fagerström]] pianossa, [[Jomi Leino]] rummuissa, [[Nils Lindfors]] pasuunassa ja [[Allu Kosonen]] trumpetissa; viimeksi mainittu hoiti samalla sovittajan ja orkesterinjohtajan tehtäviä. Näkyvin uusista jäsenistä oli kuitenkin [[Amerikansuomalaiset|amerikansuomalainen]] klarinetisti [[Tommy Tuomikoski]], joka oli tullut sS/sS ''Andanian'' orkesterin mukana Suomeen 1926 ja jäänyt isänsä maahan soittelemaan. Hän esiintyi ensin [[Zamba]]-orkesterissa ja siirtyi myöhemmin Klaus Salmen [[Ramblers]]eihin. Tuomikoski oli erinomainen showmies, joka kiemurteli lavalla klarinettinsa tahdissa ja silinterihattu päässä, katkaisi soittimesta alakappaleen pois ja soitti lopulta pelkällä suukappaleella. Hän palasi 1936 takaisin Pohjois-Amerikkaan ja kuoli seuraavana vuonna.
 
Syksyllä 1933 orkesteri siirtyi soittamaan Hallituskadulle [[Heimolan talo]]on, jonka edellinen käyttäjä oli ollut [[Suomen eduskunta]]. Samalla perustettiin Dallapé-opisto, joka toimi talon yläkerrassa. Opistossa orkesterin jäsenet jakoivat oppejaan aloitteleville muusikoille, kuten [[Olavi Virta|Olavi Virralle]] ja [[Kauko Käyhkö|Kauko Käyhkölle]], jotka molemmat liittyivät myöhemmin Dallapén riveihin. Näyttelijätär [[Ansa Ikonen]], joka oli Tuomikosken löytö, opetti opistolla laulua ja englantia. Ikonen nähtiin muutaman kerran Heimolassa Dallapén solistina, laulaen ”O sole mioa” sekä ”Dinahin” englannin kielellä.
Rivi 49:
 
=== Malmsténin johdossa ===
Vuonna 1934 Jäppilä jätti Dallapéssa soittamisen ja jättäytyi orkesterinsa taustavoimaksi, hoitamaan opistoasioita, julkaisutoimintaa ja managerin tehtäviä. Vuosina 1935–1936 kesäkiertueiden kapellimestariksi ja laulusolistiksi tuli [[Georg Malmstén]]. Talvikausina kapellimestarin tehtäviä hoiti [[Helge Pahlman]]. 13-miehisen orkesterin uusia nimiä olivat Malmsténin kaudella saksofonisti [[Toivo Linnavirta]], rumpali [[Ossi Aalto]], trumpetisti [[Tauno Kukko]], pasunisti [[Martti Ounamo]]. Malmstén harjoitti orkesterin konserttivalmiiksi ja [[kabaree]]-tyylinen show sai koreografiat. Ohjelmisto sisälsi muun muassa numerot ”Vanhan kartanon kehräävä rukki”, ”Eila, tunturien tyttö”, ”Uinu pikkumies”, sekä jo aavistuksen jatsahtavat show-numerot ”[[Tiger Rag]]” ja ”[[Idän pikajuna]]” (joka myöhemmin opittiin tuntemaan paremmin ”Meksikon pikajuna” -nimisenä). Kesäkiertue oli edellisvuoden tapaan kaksiosainen, ja syksyllä orkesteri teki vierailun Ruotsiin.▼
 
▲Vuonna 1934 Jäppilä jätti Dallapéssa soittamisen ja jättäytyi orkesterinsa taustavoimaksi, hoitamaan opistoasioita, julkaisutoimintaa ja managerin tehtäviä. Vuosina 1935–1936 kesäkiertueiden kapellimestariksi ja laulusolistiksi tuli [[Georg Malmstén]]. Talvikausina kapellimestarin tehtäviä hoiti [[Helge Pahlman]]. 13-miehisen orkesterin uusia nimiä olivat Malmsténin kaudella saksofonisti [[Toivo Linnavirta]], rumpali [[Ossi Aalto]], trumpetisti [[Tauno Kukko]], pasunisti [[Martti Ounamo]]. Malmstén harjoitti orkesterin konserttivalmiiksi ja [[kabaree]]-tyylinen show sai koreografiat. Ohjelmisto sisälsi muun muassa numerot ”Vanhan kartanon kehräävä rukki”, ”Eila, tunturien tyttö”, ”Uinu pikkumies”, sekä jo aavistuksen jatsahtavat show-numerot ”[[Tiger Rag]]” ja ”[[Idän pikajuna]]” (joka myöhemmin opittiin tuntemaan paremmin ”Meksikon pikajuna”-nimisenä). Kesäkiertue oli edellisvuoden tapaan kaksiosainen, ja syksyllä orkesteri teki vierailun Ruotsiin.
 
Seuraavana vuonna tehtiin kesäkiertue samalla kokoonpanolla. Uutta materiaalia olivat muun muassa Allu Kososen sovittama ”[[St. Louis Blues (kappale)|St. Louis Blues]]” ja ”Aamulaulu”. Pienestä jatsahtavasta heräämisestä huolimatta orkesterin linja oli vieläkin varsin raskassointinen, ja Malmsténin kauden ohjelmistoon kuului muun muassa paljon operettisävelmiä, kuten ”Viktoria ja hänen husaarinsa” ja ”Bagdadin kalifi”. Näitä yhtyeen kovimmat jazzmiehet soittivat läpi melko pitkin hampain. Allu Kosonen siirtyikin pian Rytmipoikiin soittelemaan [[synkooppi|synkopoidumpaa]] meininkiä.
 
1930-luvulla ammattiuransa alkuvaiheessa oleva [[Toivo Kärki]] ei ollut varsinaisesti tekemisissä Dallapén kanssa. Kuitenkin vuonna 1937 Dallapé levytti kolme Kärjen sävellystä ja (ensi kerran) myös sovitusta: "Neiti Hymysuu" (Georg Malmstén), "Itämaan haaveita" (A. Aimo) ja "Sulle anteeks annan" (Veli Lehto), kaikki svengaavia foxtroteja.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kalervo Kärki|Nimeke=Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa|Vuosi=2015|Sivu=52|Julkaisupaikka=Tampere|Julkaisija=Mediapinta|Isbn=978-952-235-888-2}}</ref>
1937 Malmstén lähti omille teilleen ja Dallapén otti johtoonsa ksylofonisti [[Eino Katajavuori]]. Ohjelmistoon otettiin uusia jazz-numeroita muun muassa ”Bugle Call Rag”, sekä jatsahtava sovitus Merikannon laulusta ”Soi vienosti murheeni soitto”. Tavanmukaiselle kesäkiertueelle tuli uutena miehenä mukaan pianisti [[Kauko Kotivalo Tekone]]n sekä laulusolistiksi jälleen kerran A. Aimo. Samana vuonna tehtiin toinen ruotsinvierailu, jolla Malmstén toimi orkesterinjohtajana. ▼
 
▲Vuonna 1937 Malmstén lähti omille teilleen ja Dallapén otti johtoonsa ksylofonisti [[Eino Katajavuori]]. Ohjelmistoon otettiin uusia jazz-numeroita muun muassa ”Bugle Call Rag”, sekä jatsahtava sovitus Merikannon laulusta ”Soi vienosti murheeni soitto”. Tavanmukaiselle kesäkiertueelle tuli uutena miehenä mukaan pianisti [[Kauko Tekonen|Kauko Kotivalo TekoneTekonen]]n sekä laulusolistiksi jälleen kerran A. Aimo. Samana vuonna tehtiin toinen ruotsinvierailu, jolla Malmstén toimi orkesterinjohtajana.
 
Elokuussa 1937 raastuvanoikeus päätti lakkauttaa Dallapé-orkesteri ry:n toiminnan katsottuaan, että orkesterin toiminta ei vastannut yhdistykselle asetettavia aatteellisia periaatteita. Tämä tiesi Dallapé-opiston loppua. Syksyllä orkesteri siirtyi Heimolasta [[Mikado (ravintola)|Mikado]]on.
 
=== Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot ===
Keväällä 1938 [[Kauko Käyhkö]] lauloi Dallapén levysessiossa ja liittyi orkesteriin kesäkiertueen alkaessa, hoitaen laulamisen ohessa myös kitaristin tehtäviä. Kesällä tehtiin taas tavanmukainen kaksiosainen Suomi-kierros. Loppukesästä [[Kemin Teatteritalo]]lla orkesterin harjoituksiin ilmestyi amerikansuomalainen [[Bruno Laakko]], joka kyseli soittajanpaikkaa. Koesoittoon hän ilmestyi kullatun saksofonin, hienon kalliin klarinetin ja tuskin koskaan suomessaSuomessa nähdyn [[bassoklarinetti|bassoklarinetin]] kera. Jo ensisävelien jälkeen kaikki tajusivat, että kyseessä oli ensiluokkainen muusikko ja todellinen swing-mies. Laakko otettiin välittömästi orkesterinjohtajaksi. Laakon myötä orkesteri siirtyi enemmän synkopoidun swingin pariin, Laakon esikuvan [[Benny Goodman]]in tyyliin. Hän toi orkesteriin myös vapaan improvisoinnin. Soittotaitojensa lisäksi Laakko oli erinomainen sovittaja. Pian Dallapén ohjelmistossa olikin hänen versionsa monista amerikkalaisista menestysiskelmistä, kuten ”[[Alexander’s Ragtime Band]]”, ”[[Jeepers Creepers (kappale)|Jeepers Creepers]]” ja ”[[Dinah]]”.▼
 
▲Keväällä 1938 [[Kauko Käyhkö]] lauloi Dallapén levysessiossa ja liittyi orkesteriin kesäkiertueen alkaessa, hoitaen laulamisen ohessa myös kitaristin tehtäviä. Kesällä tehtiin taas tavanmukainen kaksiosainen Suomi-kierros. Loppukesästä [[Kemin Teatteritalo]]lla orkesterin harjoituksiin ilmestyi amerikansuomalainen [[Bruno Laakko]], joka kyseli soittajanpaikkaa. Koesoittoon hän ilmestyi kullatun saksofonin, hienon kalliin klarinetin ja tuskin koskaan suomessa nähdyn [[bassoklarinetti|bassoklarinetin]] kera. Jo ensisävelien jälkeen kaikki tajusivat, että kyseessä oli ensiluokkainen muusikko ja todellinen swing-mies. Laakko otettiin välittömästi orkesterinjohtajaksi. Laakon myötä orkesteri siirtyi enemmän synkopoidun swingin pariin, Laakon esikuvan [[Benny Goodman]]in tyyliin. Hän toi orkesteriin myös vapaan improvisoinnin. Soittotaitojensa lisäksi Laakko oli erinomainen sovittaja. Pian Dallapén ohjelmistossa olikin hänen versionsa monista amerikkalaisista menestysiskelmistä, kuten ”[[Alexander’s Ragtime Band]]”, ”[[Jeepers Creepers]]” ja ”[[Dinah]]”.
 
Syksyllä 1938 orkesteri kävi kolmen viikon kierroksella Ruotsissa, ja talvella Ravintola Mikado vaihtui Kaisaniemenkadun Lepakko-ravintolaan. Dallapéstä lähtivät pois ensin Kukko ja Ounamo, sitten Katajavuori ja Vesterinen jotka perustivat oman orkesterinsa. Tämän jälkeen orkesterin kokoonpano oli viimeisenä rauhanvuonna: Pahlman, Raivonen ja Linnavirta saksofoneissa, Impivaara ja Armas Miettinen trumpeteissa, Ahti Pilvi pasuunassa, Lindroos bassossa, Käyhkö kitarassa, Onni Laihanen pianossa ja Aalto rummuissa, Laakon soittaessa saksofonia ja klarinetteja. Tässä vaiheessa haitarit olivat jääneet jo taka-alalle ja puhaltimet vallanneet orkesterin. Hanuristeina toimi tarvittaessa Onni Laihanen ja Paavo Raivonen.
 
Kesän 1939 lopulla orkesteri levytti [[Käpylän työväentalo]]lla salanimellä ”Bruno Laakko ja Lepakot” [[Columbia (levy-yhtiö)|Columbia]]-levymerkille.<ref>Kärki 2015, s. 68</ref> Salanimen avulla vältyttiin sopimusrikkomukselta PSO:n Odeonin kanssa. Sessiossa levytettiin nelisenkymmentä kappaletta, joista 34:n laulajana oli [[Olavi Virta]]. Laakko itse lauloi kappaleet ”Aleksanterin rytmiorkesteri” (Alexander’s Ragtime Band) ja ”Kissa vieköön” (Jeepers Creepers), johon suomenkielisen sanoituksen teki [[Kauko Käyhkö]]. Virran kappalevalikoima koostuu lähinnä tangoista ja jenkoista, mutta on mukana pari erinomaista swing-numeroakin, ”Ruusuhuone” ja ”[[Teetä kahdelle (kappale)|Teetä kahdelle]]”, joissa voi kuulla Laakon hienosti improvisoidut klarinetti- ja saksofonisoolot.
 
[[Talvisota]]an päättyi Dallapén loistokas swing-kausi Bruno Laakon johdolla, miesten jouduttua rintamalle yksi kerrallaan. Välirauhan aikana orkesteri keikkali satunnaisesti Helge Pahlmanin johdolla, miehistön koostuessa vaihtuvista soittajista, [[Kullervo Linna]]n soittaessa rumpuja ja Kauko Käyhkön toimiessa laulajana. [[Jatkosota|Jatkosodan]] syttyminen kesällä 1941 keskeytti orkesterin toiminnan kolmeksi vuodeksi.
 
=== Sodan jälkeen ===
 
Vuonna 1944 Helge Pahlman kokosi jälleen swing-Dallapén kasaan ja aloitti keikkailut Alppilavalla ja Malminkadun Seurantalolla. Kokoonpanossa soittivat Linnanvirta ja Pahlman saksofoneissa, Kukko, Miettinen ja [[Olavi Koskela]] trumpeteissa, [[Olavi Lampinen]] pasuunassa, [[Tapani Valsta]] pianossa, [[Alvi Palho]] kitarassa, [[Eero Lindroos]] (Lauresalo) bassossa ja Linna rummuissa. Kesän 1945 kiertue katkesi lyhyeen, Olavi Virran saatuaan tarpeekseen kesken kaiken. Viimeinen suuri kesäkiertue tehtiin 1948 laulusolisteina [[Sävelsiskot]] ja Georg Malmstén. Myös levytyksiä tehtiin. Vuoden 1946 [[Sointu (levy-yhtiö)|Sointu-levytykset]] ovat kaikki todellisuudessa Dallapén soittamia, vaikka levyssä lukikin Sointu-orkesteri. 1951–1952 se levytti omalla nimellään Saarikon edustamille [[Triola]]- ja [[Philips]]-merkeille. Yhtye jatkoi vaihtelevin kokoonpanoin aina vuoteen 1955 asti, jolloin yhtyeen soittopaikka, [[Malminkadun Seurantalo]], lakkautettiin.
 
[[FileKuva:Dallape-1962.jpg|thumbpienois|rightoikea|Harjoituksissa vuonna 1962.]]
''[[Kankkulan kaivolla]]'' -radiohupailun sytyttämän humppavillityksen levitessä ympäri Suomea Jäppilä kokosi Dallapén uudelleen kasaan 1960 juhlakonserttia varten. 1960–1962 suuressa kokoonpanossa soittivat lähes kaikki 1930-luvun kultakauden muusikot A. Aimon toimiessa solistina. Tätä seurasi satunnaisia levytyksiä Georg Malmstenin ja Allu Kosusen johdolla, sekä radio- ja TV-esiintymisiä. Vuonna 1962 orkesteri aloitti keikkailun kokoonpanolla Jäppilä, Linnanvirta, Lauresalo, Olavi Palonen, Toivo Nuora, Eino Lehtonen, A. Aimon hoidellessa edelleen lauluhommat.Tässä vaiheessa Martti Jäppilä luovutti orkesterin musiikillisen johdon ja talousasioiden hoidon kokonaan Eero Lauresalolle. Jäppilä oli kuitenkin Dallapén johtaja kuolemaansa saakka. Dallapén toimintaa kannatti kuitenkin jatkaa, koska keikkoja oli vuosittain yli sata. Dallapén ohjelmisto muuttui hieman enemmän [[tango]]painotteiseksi 1960-luvun puolivälin ”tangokuumeen” ajaksi ja orkesteri esitti kotimaisten tangojen lisäksi mm. [[Malando]]n tangoja. Dallapé säesti [[Aikamiehet]]-kuoroa sen levyttäessä Martti Jäppilän valssin ''Iltatuulen viesti'', joka nousi vuonna 1967 Suomen eniten soitettujen ja myytyjen äänilevyjen joukkoon.
 
A. Aimon kuoltua jouluna 1963 hänen tilalleen tuli [[Ossi Lehtinen]] ja myöhemmin [[Mikko Järvinen (laulaja)|Mikko Järvinen]]. Jäppilän kuoltua 1967 orkesterin johtajan tehtävät siirtyivät Eero Lauresalolle, jonka jälkeen johtotehtävissä on jatkanut hänen poikansa Juhani Lindroos. Yhtyeeltä rupesi tulemaan albumeita säännöllisin väliajoin. Vuodesta 1969 Dallapé keikkali kokoonpanolla Antero Aarre, Aimo Niemi, Leo Kähkönen ja [[Johnny Forsell]]. [[1970-luku|1970-luvun]] solisteina muun muassa [[Kalevi Korpi]] ja [[Mauri Härmä]]. Vuonna 1975 julkaistulla Dallapén 50-vuotisjuhlalevyllä esiintyivät Georg Malmstén, Kauko Käyhkö, [[Tauno Palo]] ja Kalevi Korpi. Malmsténin ja Palon osalta kyseessä olivat heidän viimeisiksi jääneet esiintymisensä äänilevyllä. Myös [[Berit (laulaja)|Berit]] (Tuula Etola) teki 1970-luvulla kaksi LP-levyä Dallapén solistina. Dallapé oli vakioesiintyjä vuosina 1977–1988 järjestetyillä [[Lappeenrannan humppafestivaalit|Lappeenrannan humppafestivaaleilla]]. Orkesteri oli lisäksi eräitä kertoja mukana maakunnallisissa musiikkitapahtumissa, mm.muun muassa [[Sata-Häme Soi]] -tapahtumassa [[Ikaalinen|Ikaalisissa]].
 
Dallapé piti 50-vuotisjuhlakonserttinsa Helsingin [[Kulttuuritalo]]ssa 25. syyskuuta 1975. [[Televisio]]idun konsertin kapellimestarina oli [[Rauno Lehtinen]] ja sen juonsi [[Heikki Hietamies]]. Solisteina esiintyivät Berit, Martti Suuntala, Ossi Lehtinen, Kalevi Korpi, Tauno Palo ja Kauko Käyhkö. Ohjelmassa oli myös haitaristi Aimo Niemen, saksofonisti Leo Kähkösen ja pianisti Asser Fagerströmin sooloesityksiä. Juhlassa oli kunniavieraana Georg Malmstén, joka ei sairautensa vuoksi itse voinut esiintyä.
 
[[1980-luku|1980-luvulla]] orkesterissa soittivat Antero Aarre, [[Yrjö Luukkonen]], Kaj Joneson, Juhani Lindroos ja Krister Palmgren, Kosti Seppälän toimiessa solistina. Haitaristi Aimo Niemi oli kuollut äkillisesti vuonna 1979 ja hänen tilalleen tullut [[Erkki Tuulikari]] kuoli vuonna [[1983]]. Samana vuonna laulusolisti [[Mauri Härmä]] palasi aiempaan ammattiinsa poliisikonstaapeliksi ja hänen paikalleen tuli Kosti Seppälä. Vuonna [[1989]] Antero Aarre vaihtui Aulis Liljanderiin. Eero Lauresalo oli lopettanut aktiiviuransa 1980-luvun taitteessa, mutta hän kirjoitti runsaasti sovituksia tämän jälkeenkin, mm. suurimpaan osaan vuonna 1989 ilmestyneen ''Suomen Joutsen'' -albumin kappaleista. Kyseinen levy oli orkesterin ensimmäinen albumi yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja samalla sen ensimmäinen [[CD-levy]]. [[1990-luku|1990-luvulla]] yhtyeen kokoonpano on vaihtunut säännöllisesti, ja on vuosituhannen vaihduttua toiminut 6-miehisenä. Kosti Seppälän johdolla Dallapé julkaisi yhteensä kolme albumia, joista ''Juhlalevy'' (2000) saavutti [[kultalevy]]yn oikeuttavan myynnin. 1990-luvulla esiintyivät vielä satunnaisesti orkesteriin 1930-luvulla tulleet Ossi Aalto, Asser Fagerström, Tauno Kukko ja Eero Lauresalo.
 
== Dallapé 2000-luvulla ==
[[FileKuva:Dallape 2014.jpg|thumbpienois|DallapeDallapé keikalla tässävuonna kuvassa2014. Kuvassa: Mikko Hassinen (rummut), Jarmo Nikku (kitara), Timo Tolonen (basso), Niko Kumpuvaara (harmonikka), Antti Ohenoja (ksylofoni ja vibrafoni), Mauri Saarikoski (viulu), Roope Löflund (tenorisaksofoni), Teemu Takanen (alttosaksofoni), Janne Toivonen (trumpetti), ja Juha Kortehisto (pasuuna).]]
[[Vuonna 2005]] avattiin Helsingin Kallioon[[Vallila]]an [[Dallapénpuisto]] [[Aleksis Kiven katu (Helsinki)|Aleksis Kiven kadun]] ja [[Teollisuuskatu|Teollisuuskadun]] väliin. Puiston avajaisissa soitti orkesteri itse.
 
Vuonna [[2010]] orkesterin johtajaksi tuli [[Juha Hostikka]]. Dallapé-orkesteri alkoi jälleen soittaa suurella kokoonpanolla. Dallapé julkaisi 2010 uuden levyn ''Jälleen soittaa Dallapé'', jossa solisteina olivat Juha Hostikka ja Sami Saari sekä vierailevana solistina [[Topi Sorsakoski]]. Vuonna 2011 julkaistulla ''Soittajan sussu'' -albumilla esiintyi vierailevana solistina [[Maria Ylipää]]. Albumilla Dallapé palasi vuosikymmenien jälkeen myös Toivo Kärjen tuotannon pariin, sillä mukana oli kaksi Kärjen 1930-luvun ennenesittämätöntä sävellystä, "Iltayö" ja "Tuulikki", joille [[Vexi Salmi]] oli keksinyt nimet ja kirjoittanut sanat.<ref>Kärki 2015, s. 55,58,947</ref> Vuonna 2013 Juha Hostikka ja Dallapé-orkesteri jatkoivat esiintymisiään. Yhtye julkaisi 15. marraskuuta 2013 albumin ''Matkalla Timbuktuun'', jolla vierailevana solistina on lauluyhtye Rajaton.
 
Dallapé juhli 90-vuotista taivaltaan palaamalla synnyinjuurilleen Helsingin [[Kivinokka]]an, jossa yhtye esiintyi juhannusaattona 19. kesäkuuta 2015.
 
== Kokoonpano ==
=== Alkuperäinen kokoonpano ===
 
* Ville Alanko
* Mauno Jonsson
* Martti Jäppilä
 
=== Muita orkesterissa vaikuttaneita ===
{{palstoitusPalstoitus alkaa}}
* Ossi Aalto (rummut)
* Antero Aarre (alttosaksofoni)
* Aleksi Ahoniemi (saksofoni)
* Toivo Alajärvi - (juontaja)
* Aslak Allinniemi (saksofoni)
* [[Aimo Andersson]] (laulu)
Rivi 108 ⟶ 107:
* Holger Christiansson (saksofoni)
* Jukka Eskola (trumpetti)
* [[Asser Fagerström]] (piano)
* [[Johnny Forsell]] (laulu)
* [[Mikko Hassinen]] (rummut)
Rivi 117 ⟶ 116:
* Harri Hölttä (rummut)
* [[Ansa Ikonen]] (laulu)
* Pauli Impivaara (saksofoni, harmonikka ja, trumpetti)
* Jaakko Isoniemi (pasuuna)
* Kaj Joneson (tenorisaksofoni)
{{palstanvaihto}}
* Mauno Jokinen (viulu)
* [[Matti Jurva]] (laulu)
Rivi 128 ⟶ 126:
* Eino Katajavuori (ksylofoni)
* Hannes Kettunen (laulu)
{{Palstanvaihto}}
* Kalevi Korpi (laulu)
* Raimo Kinnunen (laulu)
Rivi 136 ⟶ 135:
* Leo Kähkönen (saksofoni, klarinetti, viulu)
* [[Kauko Käyhkö]] (laulu, kitara)
* Bruno Laakko (klarinetti ja, saksofoni)
* Pasi Lackman (saksofoni)
* Joel Lahti (alttosaksofoni)
* Onni Laihanen (piano ja, harmonikka)
* Olavi Lampinen (pasuuna)
* [[Timo Lassy]] (alttosaksofoni)
* [[Ossi Lehtinen]] (laulu)
* Viljo Lehtinen (laulu)
* Pasi Lehtoranta (saksofoni)
{{palstanvaihto}}
* Reijo Lehtovirta (alttosaksofoni)
* Eino Lehtonen (rummut)
Rivi 153 ⟶ 151:
* Kullervo Linna (rummut)
* Nils Lindfors (pasuuna)
* [[Eero Lauresalo|Eero Lindroos]] (myös. Lauresalo) (basso)
* Toivo Linnanvirta (saksofoni)
* Yrjö Luukkonen (harmonikka)
Rivi 159 ⟶ 157:
* [[Georg Malmstén]] (laulu)
* Toivo Manninen (harmonikka)
{{Palstanvaihto}}
* Jussi Matveinen (pasuuna)
* Leo Matinpalo (laulu)
Rivi 171 ⟶ 170:
* Helge Pahlman (saksofoni)
* Alvi Palho (kitara)
{{palstanvaihto}}
* Krister Palmgren (rummut)
* Tauno Palo (laulu)
Rivi 181 ⟶ 179:
* Ahti Pilvi (pasuuna)
* [[Marko Portin]] (saksofoni)
* Paavo Raivonen (harmonikka ja, saksofoni)
* Rafu Ramstedt (laulu)
* [[Tapio Rautavaara]] (laulu)
Rivi 190 ⟶ 188:
* Tuomo Salmi (laulu)
* Tapio Selin (laulu)
{{Palstanvaihto}}
* Kosti Seppälä (laulu)
* Olli Seväkivi (trumpetti)
Rivi 195 ⟶ 194:
* [[Eero Sinikannel]] (laulu)
* Veikko Sinisalo (harmonikka)
{{palstanvaihto}}
* Antti Snellman (saksofoni)
* Topi Sorsakoski (laulu)
Rivi 201 ⟶ 199:
* Sävelsiskot (laulu)
* Kauko Kotivalo Tekonen (piano)
* Wilfred "Tommy"”Tommy” Tuomikoski (klarinetti)
* Pentti Tuominen (laulu)
* Erkki Tuulikari (harmonikka)
Rivi 214 ⟶ 212:
* [[Olavi Virta]] (laulu)
* [[Theodor Weissman]] (laulu)
* Bernhard Wepsäläinen (kitara 1947-19531947–1953)
* Jorma Yli-Lahti (rummut)
* Erkki Ylimäki (pasuuna)
* Matti Rajula (klarinetti ja, saksofoni)
* Jalo Kullervo Mutanen (klarinetti ja, saksofoni)
{{palstoitusPalstoitus loppuu}}
 
=== Nykyinen kokoonpano ===
* [[Juha Hostikka]], laulu
* [[Anssi Nykänen]] – rummut
Rivi 229 ⟶ 227:
* Mauri Saarikoski – viulu
* [[Arttu Takalo]] – ksylofoni
* Petri ’Pope’ Puolitaival – alttosaxofonialttosaksofoni
* [[Heikki Pohto|Heikki ’Hessu’ Pohto]] – tenorisaxofonitenorisaksofoni
* [[Tero Lindberg]] – trumpetti
* Antti Rissanen – pasuuna & tuuba
 
== Osittainen diskografia ==
==Levytyksiä==
* ''Dallapé-orkesteri (Kalevi Korpi ja Johnny Forsell)'' (1971) [[PSO]]
* ''Konkaritanssit 2 (Kalevi Korpi ja Martti Suuntala sekä Dallapé-orkesteri)'' (1972) PSO
Rivi 258 ⟶ 256:
 
== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
* Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: ''Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille.'' Tammi, 2002.
* Haavisto, Jukka: ''Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa.'' Otava, 1991.
Rivi 266 ⟶ 263:
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tikka, Marko – Tamminen, Toivo | Nimeke=Tanssiorkesteri Dallape: Suomijatsin legenda 1925–2010 | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2011 | Isbn=978-952-222-252-7}}
 
=== Viitteet ===
{{viitteetViitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi}}
* [http://pomus.net/001491 Dallapé Pomuksen tietokannassa.]▼
* [https://www.dallape.fi/fi/ Dallapén kotisivut]
* [http://www.northern-models.com/sivut/automallit/fordaa1931/sivu.html Dallapé-orkesterin ensimmäinen keikkabussi pienoismallina.]▼
▲* [http://pomus.net/001491 Dallapé Pomuksen tietokannassa.]
* [http://www.kirjastokaista.fi/historiikki_tanssiorkesteri_dallapesta_-_suomijatsin_legendasta_1925-2010/ Historiikki tanssiorkesteri Dallapéstä – suomijatsin legendasta 1925–2010.] Kirjastokaista-video.▼
▲* [http://www.northern-models.com/sivut/automallit/fordaa1931/sivu.html Dallapé-orkesterin ensimmäinen keikkabussi pienoismallina.vuosina 1931–33]. Northern Models.
▲* [http://www.kirjastokaista.fi/historiikki_tanssiorkesteri_dallapesta_-_suomijatsin_legendasta_1925-2010/ Historiikki tanssiorkesteri Dallapéstä – suomijatsin legendasta 1925–2010.]. Kirjastokaista-video.
* {{UVF|Dallape Dallapé}}
 
{{Auktoriteettitunnisteet}}
 
[[Luokka:Suomalaiset iskelmäyhtyeet]]▼
[[Luokka:Suomalaiset jazzyhtyeet]]
▲[[Luokka:Suomalaiset iskelmäyhtyeet]]
[[Luokka:Suomalaiset tanssiorkesterit]]
[[Luokka:1930-luvun yhtyeet ja sooloartistit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Dallapé”