North American F-100 Super Sabre
North American F-100 Super Sabre (lempinimi: Hun eli Hunni) on yhdysvaltalainen, North American Aviationin kehittämä hävittäjäpommittaja, joka syntyi jatkokehittelyn tuloksena NA F-86 Sabresta.[1] Käyttöön otto tapahtui syyskuussa 1954.[2] Kokeilukone YF-100A saavutti uuden nopeusennätyksen: 1 215,3 km/h, jonka teki F.K. "Pete" Everest.[3] Koneesta kehiteltiin aiempaa pidempi, kookkaampi ja virtaviivaisempi. Siipien nuolikulma on 45 astetta. Voimalaite oli edellistä tehokkaampi, lisäksi siinä oli jälkipoltto.[4]
| F-100 Super Sabre | |
|---|---|
 F-100D Super Sabre |
|
| Tyyppi | hävittäjäpommittaja |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | North American Aviation |
| Ensilento | 24. maaliskuuta 1953 |
| Esitelty | 1956 |
| Valmistusmäärä | 2 300 |
Kuten F-86 Sabre, oli F-100 Super Sabre kykenevä kuljettamaan taktisia eli keveitä ydinpommeja.[5] Kone oli edeltäjäänsä n. 300 km/h nopeampi, sen D-muunnoksen huippunopeus oli 1 390km/h (Mach 1.17).[6] C-versio kykeni 1 485 km/t huippunopeuteen, eli 1,3 Machiin. Se olikin ensimmäinen vaakalennossa äänen nopeuden ylittävä amerikkalaisvalmisteinen sotilaskone.[7]
Käyttöhistoria
Konetyyppi aloitti niin kutsutun satalukuisten sarjan (joiden mallinro >100) ja kykeni operoimaan vielä 15 200 m:ssä ja sen toimintamatka oli 3 210 km.[8] F-100:aa käytettiin myös Vietnamin sodassa, ja se osallistui useisiinkin aseellisiin yhteenottoihin monella mantereella. Malli F-100 oli alun perin tarkoitettu ilmaherruushävittäjäksi, mutta se toimi muissakin rooleissa kohtalaisella menestyksellä. Konetappiot olivat Vietnamin sodassa, missä sen pääasiallisin vastustaja oli ilmassa MiG-17[9] useita kymmeniä menetettyjä yksilöitä sotavuotta kohden (keskimääräinen konetappioluku n. 50 Super Sabrea/sotavuosi Vietnamissa): kaikkiaan 242 konetta menetettiin.lähde? Erityisesti Wild Weasel-ilmatoimintataktiikka ja taistelutoimissa kohdattu ilmatorjuntatuli vaati suuria tappioita vuosien 1964 - 1971 välissä.[10]
Käyttöönotto tapahtui vuonna 1956, sillä A-version koneet jouduttiin vetämään pois ja korjaamaan niissä ilmenneiden vakavien rakenteellisten vikojen vuoksi.[11] Koneen ensilento tapahtui 1953, jonka jälkeen F-100A teki nopeuslennon maailmanennätyksen vielä saman vuoden aikana: 1 275 km/h eli 755 mph.[11] Voimanlähteenä toimi Pratt & Whitney J57 -suihkumoottori, joka antoi tehoa 16 000 naulaa (lb.).[12] D-tyypin tuotantomäärä oli 1 274 kappaletta.[13]
Konetyyppi kärsi lukuisasti menetyksistä onnettomuuksissa. Nämä johtivat osaltaan uudelleen modifiointiin, koska kone todettiin epävakaaksi. Koneen siipipinta-alaa lisättiin, sekä korkeusvakainta pidennettiin. Myös voimalaitteeseen liittyviä ongelmia oli ilmaantunut. Arviolta 25% eli joka neljäs kone menetettiin lento-onnettomuuksissa.[14] Tämän hävittäjäkoneen päätyyppejä olivat C sekä D, ja viimeisin versio oli F. Siipiprofiilina edelleen nuolimuotoinen alataso. Voidaan olettaa konetyyppiin liittyvien suuntavakauden ongelmien liittyneen siihen, että siivet ja korkeusvakaajat olivat lähes samassa tasossa. Omalle aikakaudelleen, hieman harvinaislaatuisesti olivat korkeusperäsimet alhaalla rungon takana.[15]
Etualalla on koko nokan laajuinen, ovaalinmuotoinen ilmanottoaukko (air intake), joka tekee koneesta varsin uniikin. F-100 oli huomattavasti F-86:ta kookkaampi, huomattava myös F-86D "Sabre Dog".[16]
Super Sabret palvelivat aina vuoteen 1979 saakka ANG:ssa (Air National Guard) eli Yhdysvaltain lentävässä kansalliskaartissa. Myös Euroopan maat käyttivät suhteellisen laajalti Super Sabrea, se palveli mm. Tanskan ilmavoimien lentävänä kalustona. Turkki oli konetyypin viimeinen käyttäjämaa, se päästi omat Super Sabrensa eläkkeelle vasta v. 1982. Vastaava verrattava laivaston konetyyppi saattaisi olla LTV A-7 Corsair II, jota Kreikka käyttää vielä edelleen. Koneiden suoritusarvot lienevät vertailukelpoisia, vaikka Corsair II onkin etupäässä rynnäköintiin sekä pommituksiin suunniteltu konetyyppi. F-100 Super Sabren maksimi pommilasti oli 3 190 kg, mikä oli jokseenkin puolet F-105 Thunderchiefin, sekä A-7 Corsair II:n vastaavasta kuljetuskyvystä.[11] Suunniteltu seuraaja North American F-107 ei koskaan toteutunut.
Tekniset tiedot
Lähde: [11]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 15,09 m
- Kärkiväli: 11,81 m
- Korkeus: 4,95 m
- Siipipinta-ala: 35,77 m²
- Tyhjäpaino: 9 525 kg
- Voimalaite: 1 × Pratt & Whittney J57-P21 -suihkumoottori; 45 kN kuivana, 71 kN jälkipolttimella
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 1 390 km/h
- Lentomatka: 3 210 km
Aseistus
- 4 × 20 mm tykkiä
- 6 ripustuspistettä ulkopuoliselle aseistukselle: raketteja, pommeja ja ohjuksia max. 3 402 kg
Lähteet
- Toim. Salonen, Erkki &kirj. Harjulehto, Seppo: Mitä-Missä-Milloin - Kansalaisen Vuosikirja 1955 (5.vsk.), Helsinki, Otava, 1954. s. 203.
- Mark Hewish (suom. Tuomo Huuhka): Tietosarja – Lentokoneet, Intercontinental Book Productions/Artko, 1977. s.22-23.
- Airpower-ilmailuharrastajien erikoislehti, 9/2005 (Vol. 35) s. 54-57, mv-kuvitettu
- Francis Crosby: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (englanniksi)(s. 99) ISBN 1-84215-991-7.
Viitteet
- ↑ http://www.netti.fi/~halle/planes/usa/f-100.htm Viitattu 8.1.2019.
- ↑ Hewish,M., 1977: s.22
- ↑ MMM 1955: s. 203.
- ↑ https://www.defensemedianetwork.com/stories/f-100-super-sabre-flew-most-missions-in-vietnam/ Viitattu 8.1.2019.
- ↑ http://www.netti.fi/~halle/planes/usa/f-100.htm Viitattu 8.1.2019.
- ↑ http://www.flymuseum.dk/fly?id=219:north-american-f-100f-super-sabre&catid=34 (Viitattu 1.7.2014)
- ↑ Hewish,M., 1977: s.22
- ↑ http://www.flymuseum.dk/fly?id=219:north-american-f-100f-super-sabre&catid=34 Viitattu 6.1.2019.
- ↑ https://militarymachine.com/f-100-super-sabre-fighter-bomber/ Viitattu 6.1.2019.
- ↑ http://www.skytamer.com/North_American_F-100A.html Viitattu 8.1.2019.
- ↑ a b c d Crosby: s. 99
- ↑ https://airandspace.si.edu/collection-objects/north-american-f-100d-super-sabre Viitattu 6.1.2019.
- ↑ Airpower-ilmailuharrastajien erikoislehti, 9/2005 (Vol. 35) s. 54, mv-kuvitettu (englanniksi)
- ↑ http://www.saunalahti.fi/tvakkama/F-100.htm Viitattu 6.1.2019
- ↑ http://www.boeing.com/history/products/f-100-super-sabre.page Viitattu 6.1.2019.
- ↑ Airpower-ilmailuharrastajien erikoislehti, 9/2005 (Vol. 35) s. 54-57, mv-kuvitettu (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Hallen Hävittäjäsivut: F-100 Super Sabre (suomeksi)
- NA F-100 Super Sabre "Hun" (suomeksi)
- Eversti John Boyd – hävittäjätaktikosta sodankäyntiteoreetikoksi (suomeksi)
- Danmarks Flymuseum - North American F-100D Super Sabre (tanskaksi)
