Ero sivun ”Etiäinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(25 välissä olevaa versiota 19 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
'''Etiäinen''' on [[kansanusko]]musten mukaan ihmisen kuvajainen, [[kaksoisolento]] tai aistittava vaikutelma, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita, jotka asianosainen myöhemmin itse tekee. Etiäiseksi voidaan kutsua myös kokemusta tällaisen "olennon" kohtaamisesta. Etiäinen voi kuulua, joskus näkyäkin.
'''Etiäinen''' on kansanuskomusten mukaan etukäteen tapahtuva aistihavainto jonkun henkilön tulemista esimerkiksi pihaan tai taloon ennen kuin henkilö todella tulee. Kokemus toistuu sitten samanlaisena, kun henkilö oikeasti saapuu paikalle. Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä.


Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä. Etiäinen saadaan kolmen päivän vanhana, ja se noudattaa ihmisensä luonteenpiirteitä. Erityisesti tarmokkailla haltijoilla on kyky toimia ilmoittajina isäntänsä ulkopuolella.<ref name="stk"/>
Etiäinen on kansanuskomus, jolle ei ole tieteellisiä perusteita.


Sanalla voidaan myös tarkoittaa ennakkoaavistusta.<ref>{{Verkkoviite |osoite=http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/eti%C3%A4inen |nimeke=Etiäinen |julkaisu=Kielitoimiston sanakirja |viitattu=2017-09-15}}</ref>
Suomessa etiäiset kuuluvat niin [[kansanperinne|kansanperinteeseen]] kuin joidenkin arkielämäänkin varsinkin Lapissa.


== Katso myös==
Etiäisiä on selitetty lähinnä [[psykologia]]n keinoin mm. siten, että kotiintulijaa odottavan ihmisen mielikuvitus voi muokata vaikkapa kissan tai tuulen liikehdintää tai talon narinaa tuntumaan siltä, että joku olisi tulossa. Sitten kun odotettu henkilö piakkoin tulee, odottaja muistaa kokemansa "etiäisen", ja muokkaa vielä muistikuviaan siten, että ne todella vastasivat henkilön saapumisen aiheuttamia ääniä. Jos taas käy niin, että odotettu henkilö ei saavukaan, odottaja unohtaa kokemansa "mahdollisen etiäisen". Itse asiassa toista saapuvaksi kaipaavat saattavat kokea paljonkin sellaisia toiveita herättäviä kokemuksia, jotka myöhemmin voidaan tarvittaessa nähdä etiäisinä.


* [[Vardøger]], norjalainen etiäinen
[[Luokka:Suomalainen mytologia]]
* [[Ovdasaš]], saamelainen etiäinen
[[Luokka:Näennäistiede]]


== Lähteet ==
[[ast:Etiäinen]]
{{Viitteet|viitteet=
[[ca:Etiäinen]]
<ref name="stk">{{Kirjaviite | Tekijä = Henriksson, Alf | Nimeke = Suuri tarukirja
[[en:Etiäinen]]
| Sivu = 104 | Selite = suom. toimituskunta Jorma O. Tiainen et al. | Suomentaja = Hannu Hiilos, Antti Nuuttila, Kari Nenonen
[[es:Etiäinen]]
| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Koko kansan kirjakerho
| Vuosi = 1983 | Tunniste = ISBN 951-864-014-9}}</ref>
}}

{{Suomalainen muinaisusko}}
[[Luokka:Suomalainen mytologia]]
[[Luokka:Paranormaalit ilmiöt]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Nykyinen versio 9. helmikuuta 2022 kello 18.34

Etiäinen on kansanuskomusten mukaan ihmisen kuvajainen, kaksoisolento tai aistittava vaikutelma, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita, jotka asianosainen myöhemmin itse tekee. Etiäiseksi voidaan kutsua myös kokemusta tällaisen "olennon" kohtaamisesta. Etiäinen voi kuulua, joskus näkyäkin.

Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä. Etiäinen saadaan kolmen päivän vanhana, ja se noudattaa ihmisensä luonteenpiirteitä. Erityisesti tarmokkailla haltijoilla on kyky toimia ilmoittajina isäntänsä ulkopuolella.[1]

Sanalla voidaan myös tarkoittaa ennakkoaavistusta.[2]

  1. Henriksson, Alf: Suuri tarukirja, s. 104. suom. toimituskunta Jorma O. Tiainen et al.. Suomentanut Hannu Hiilos, Antti Nuuttila, Kari Nenonen. Helsinki: Koko kansan kirjakerho, 1983. ISBN 951-864-014-9.
  2. Etiäinen Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 15.9.2017.