Maanmittauslaitos

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. elokuuta 2015 kello 13.29 käyttäjän Viestintanls (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maanmittauslaitoksen Oulun toimisto.

Maanmittauslaitos (lyhenne MML[1]) on maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva viranomainen[2], joka vastaa ensisijaisesti maanmittauksesta Suomessa. Maanmittauslaitos tuottaa tietoa, tutkimusta ja palvelua Maasta. Se huolehtii maanmittaustoimituksista, kiinteistötiedoista, kartta-aineistoista sekä lainhuudoista ja kiinnityksistä. [2]

Organisaatio

Maanmittauslaitos tuottaa yritysten, yhteiskunnan ja yksityisten ihmisten tarpeisiin palveluita maastosta, ympäristöstä sekä kiinteistöistä. 1.1.2010 kiinteistöjen kirjaamisasiat eli lainhuudot, kiinnitykset ja erityiset oikeudet siirtyivät Maanmittauslaitoksen hoidettaviksi. [3]

Maanmittauslaitoksen organisaatio koostuu keskushallinnosta sekä neljästä toimintayksiköstä, jotka ovat Tuotanto, Tietotekniikan palvelukeskus, Paikkatietokeskus ja Yleishallinto. Maanmittauslaitoksen palvelut ovat kansalaisten saatavilla 35 palvelupisteessä eri puolilla Suomea. [2]

Vuoden 2015 alusta lähtien Maanmittauslaitoksen toimiala laajeni, kun paikkatietoalan huippututkimukseen keskittynyt Geodeettinen laitos sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tietopalveluja tuottavan Tiken tietotekniikan kehittämistehtävät yhdistettiin Maanmittauslaitokseen. [4]

Laitoksen pääjohtajana toimii 1.9.2012–31.8.2019 diplomi-insinööri Arvo Kokkonen.[5] Henkilökuntaa laitoksessa on noin 1 900.[2]

Maanmittauslaitos voitti vuonna 2009 Suomen Laatukeskuksen järjestämän Laatupalkintokilpailun julkisen sektorin ja yleishyödyllisten yhteisöjen sarjassa. Sen vuoksi laitokselle myönnettiin myös ”EFQM Recognised for Excellence 5 stars” -tunnustus. [6]

Historia

Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1962 postimerkin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvaiheessa 1812 perustetun Maanmittauslaitoksen eli silloisen Päämaanmittauskonttorin kunniaksi.

Maanmittauslaitoksen (vuoteen 1994 Maanmittaushallitus[7]) historia Suomessa ulottuu vuoteen 1633. Ruotsi-Suomen maanmittauslaitoksen alku lasketaan vuodesta 1628, jolloin Kustaa Aadolf perusti laitoksen laatimaan täydellisen taloudellisen kartaston valtakunnasta. Ensimmäinen laitoksen johtaja oli Anders Bureus. Suomeen lähetetty ensimmäinen maanmittari oli Olof Gangius (1633). Virkakunnan kasvaessa Tukholmaan perustettiin vuonna 1683 maanmittauskonttori, josta käsin erityisvirkamies hoiti Suomen asioita. Suomen erkaannuttua Ruotsista, Turkuun perustettiin vuonna 1821 päämaanmittauskonttori, joka myöhemmin siirtyi Helsinkiin.[8]

Päämaanmittauskonttori perustettiin 2.11.1812 annetulla asetuksella. Sen nimi oli vuosina 1848–1850 ja 1863–1916 Maanmittauksen ylihallitus ja 1851–1863 Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus, koska metsähallinto luotiin aluksi maanmittauslaitoksen alaisuuteen. Nimi lyheni Maanmittaushallitukseksi vuonna 1916 ja lopulta nykyiseen muotoonsa 1993.[9]

Pääjohtajat

Titteli vuoteen 1929 "ylitirehtööri", vuodesta 1929 "pääjohtaja"[10]

1. elokuuta 1999–29. helmikuuta 2000 pääjohtajana toimi Pauli Karvinen[5]

Katso myös

Lähteet

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2013.
  2. a b c d Organisaatio Maanmittauslaitos. Viitattu 9.3.2012.
  3. Kiinteistöjen kirjaamisasiat siirtyvät Maanmittauslaitokseen 2010 2010. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.6.2014.
  4. Paikka, tieto ja tutkimus yhdistyvät 2015 2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.6.2014.
  5. a b Maanmittauslaitoksen pääjohtajat 2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.6.2014. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”pääjohtajat” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  6. Laatupalkinto 2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 9.3.2012.
  7. Huhtamies,Mikko: Maan mitta. Maanmittauksen historia Suomessa 1633-2008, s. 471. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5305-4.
  8. ”Maanmittauslaitos”, Otavan Iso Tietosanakirja 5, s. 1121. Helsinki: Otava, 1963.
  9. Pääjohtajakunta, s. 178–179. SKS, Helsinki 2005.
  10. Pääjohtajakunta, s. 179–180. SKS, Helsinki 2005.

Aiheesta muualla