Enni Id
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Enni Id (30. tammikuuta 1904 Padasjoki – 4. huhtikuuta 1992 Padasjoki) oli suomalainen Padasjoen Kellosalmella asunut naivistinen itseoppinut taidemaalari.[1]
Id aloitti maalaamisen vasta vanhemmalla iällä muurarina toimineen Eetu-miehensä kuoltua vuonna 1966.[1] Id maalasi öljyväreillä kovalevypohjalle.[2] Maalauksissaan Id kuvasi perinteistä maaseudun elämää, kissa-aiheita ja kukka-asetelmia.[2] Hän maalasi myös Padasjoen Seitniemellä sijainneen kotimökkinsä huoneiden sisäseinät ja huonekalut kuvilla, joissa kissat kurkistelevat kukkakuvioiden ja lehväornamenttien keskeltä.[2]
Taidenäyttelyitä
Idin töitä oli esillä ensimmäisen kerran 1973 Helsingin Taidehallissa pidetyssä naivistisen taiteen näyttelyssä.[1] Näyttelyn ansiosta hän tuli laajemmin tunnetuksi ja sai näkyvyyttä erityisesti muutaman vuoden ajan, jolloin hän osallistui ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin Suomessa.[2] Id osallistui myös vuonna 1974 Tanskan Aalborgissa järjestettyyn pohjoismaisten naivistien näyttelyyn.[2] Hän tuli valituksi näyttelyyn 11 muun suomalaisen taiteilijan kanssa.[2]
Yksityisnäyttelyn Id järjesti vuonna 1973 Turussa Brahen Galleriassa sekä Helsingin Taidepisteessä vuonna 1975.[1] Padasjoen taiteen kesäkatselmuksiin eli Ars Arrakoski -näyttelyihin hän osallistui 1980-luvulle saakka.[1]
2000-luvulla hänen teoksiaan on esitelty useissa ITE-taiteen näyttelyissä. Enni Idin maalauksia on muun muassa Oulun taidemuseon naivistisen taiteen kokoelmassa ja Kiasmassa.[1][3] Taideteostensa tekijänoikeudet hän testamenttasi Lions-yhdistykselle.[4]
Elämästä
Enni Id syntyi vuonna 1904 ja oli avioton lapsi.[2][4] Hänen vanhempansa olivat kartanon vuokratilallisia.[2] Idillä oli useampia sisaruspuolia ja perheessä oli kova kuri.[2][4]
Hänen piti jo lapsena työskennellä muun muassa paimenena, eikä maalaamista tai leikkimistä tuolloin sallittu, vaan siitä seurasi fyysinen rangaistus.[2][4] Ennin kerrotaan nuorena polttaneen viinaa ja joutuneen siitä vankilaan mutta isäpuolen auttaneen hänet pois sieltä.[4]
Id karkasi nuorena kotoa Helsinkiin, jossa hän kävi karjatalouskoulua sekä työskenteli tätinsä ompeluliikkeessä.[2]
Ensimmäisen kerran Id avioitui vuonna 1929.[4] Hän meni naimisiin tuolloin Kaarlo Hiekkarinteen kanssa, joka oli ammatiltaan mekaanikko.[4] Pari asui Helsingin Kalliossa, mutta Hiekkarinne kuoli muutaman vuoden kuluttua.[4] Takaisin Padasjoelle Id muutti vuonna 1936.[4]
Enni Id meni uudelleen naimisiin vuonna 1939, tuolloin muurari Edvard Idin kanssa.[4] Enni Idillä ei ollut lapsia kummastakaan avioliitosta.[1]
Id maalasi täysipäiväisesti vasta yli 60-vuotiaana, kun Edvard-mies oli kuollut.[3] Mies ei ollut suvainnut maalaamista vaan oli paheksunut sitä.[4] Enni Id sai maalausvälineet lahjaksi opettajaperheeltä, joka vietti kesää Padasjoella.[3]
Enni Id eli viimeiset vuotensa kunnan vanhainkodissa.[2] Hänen kuvaillaan olleen vireä ja jatkaneen maalaamistaan myös silloin.[2] Id kuoli keuhkokuumeeseen 4.4.1992 Padasjoella.[1]
Id oli värikäs ja huomiota herättävä persoona sekä suoranainen paikallinen kuuluisuus.[2] Osa ihmisistä paheksui ja piti häntä kummajaisena.[2] Kotilieden lehtiartikkelissa häntä kuvaillaan "rivosuiseksi sahdinkeittäjäksi".[4]
Taiteilijakoti
Enni Idin kotitalo sijaitsee Padasjoella noin viiden kilometrin päässä kirkonkylältä, osoitteessa Kellosalmentie 579.[1][4] Rakennuksessa on 35 neliötä ja sitä voi luonnehtia ulkoisesti vaatimattomaksi.[4] Sisältä Id on maalannut rakennuksen seinät täyteen taidettaan.[2]
Enni Id testamenttasi tonttinsa ja mökkinsä kunnalle.[2] Mökki on nykyisin Kellosalmi-Seitniemen kyläyhdistyksen omistuksessa, joka pitää mökkiä avoinna yleisölle kesäaikaan ja tilauksesta.[1] Kellosalmi valittiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi 2016.[5] Tärkeä peruste palkinnolle oli yhdistyksen pitkäjännitteinen työ taiteilijakodin pelastamiseksi.[5]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry: Enni Id - Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry:n verkkosivut. 14.7.2020. Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Aira Heinänen: Itenet.fi - Enni Id Itenet.fi-verkkosivu. 14.7.2020. Maaseudun Sivistysliitto ry. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c Oulun taidemuseo: Heinäsen taidesäätiön naivistinen kokoelma naivistit.ouka.fi-verkkosivusto. 14.7.2020. Oulun taidemuseo. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Riitta Lehtimäki: Värikäs ite-taiteilija Enni Id Kotiliesi.fi. 07.08.2015. Otava Media. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b Suvi Turunen: Padasjokelainen kyläyhdistys Vuoden kyläksi Päijät-Hämeessä Yle.fi-verkkosivusto. 26.4.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 14.7.2020.