Naisten demokraattinen toimintakeskus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Naisten demokraattinen toimintakeskus (1987–1990) oli Demokraattisen Vaihtoehdon naisjärjestö, jossa enemmistön muodostivat Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) kannattajat.

Kansandemokraattinen liike hajosi 1980-luvun puolivälissä Suomen kommunistisen puolueen sisäisten riitojen seurauksena ja hajaannus laajeni myös Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) naisjärjestöön Suomen naisten demokraattiseen liittoon (SNDL). SKP:sta erotetut perustivat keväällä 1986 Demokraattinen Vaihtoehto -yhteistyöpuolueen, jonka toimintaan liittyi mukaan kuusi SNDL:n piirijärjestöä (Etelä-Saimaa, Helsinki, Joensuu, Lahti, Pohjois-Häme ja Uusimaa). SNDL ei suvainnut harjoitettua toimintaa, ja järjestön liittotoimikunta erotti mainitut piirit 22. marraskuuta 1986.[1]

Naisten demokraattinen toimintakeskus perustettiin huhtikuussa 1987. Perustajia olivat SNDL:n erotetut piirit ja eri puolille maata muodostetut toimintaryhmät. Perustava kokous valitsi keskukselle johdon, viisi puheenjohtajaa (Marja-Liisa Löyttyjärvi, Leena Alanen, Anita Helenius, Eeva Kaukoluoto-Perä ja Marja-Leena Mikkola) ja kaksi sihteeriä. Uusi naisjärjestö alkoi julkaista omaa lehteään Naisten Lehti, jonka lisäksi julkaistiin vuoden 1988 alusta Neuvostonainen-lehteä suomenkielisenä painoksena. Toimintakeskuksen julkisessa kuvassa korostui kansainvälisyys, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut naisten arkisten ongelmien sivuuttamista.[1] Keskus lakkautettiin Devan kannattajien siirryttyä Vasemmistoliittoon 1990.

Lähteet

  1. a b Elina Katainen: Akkain aherrusta aatteen hyväksi. Suomen naisten demokraattinen liitto 1944–1990 (KSL 1994), s. 381–383.