Käyttäjä:Paju/HL12
Tämä on Käyttäjä:Pajun kehityssivusto. Ethän editoi tätä sivua.
Tuotokset ovat keskeneräisiä, osin keskusteluvaiheessa. Mahdolliset kommentit käyttäjän keskustelusivulle. Sivun sisältö elää käyttäjänsä tarpeen mukaan. Vanhaa tasataan satunnaisesti pois.
Tällä hiekkalaatikolla valmistellaan erityisesti Luokka:Venäjään, Luokka:Valko-Venäjään (Valko-Rusiin) ja muihin hyökkäyksen tekijöihin tai niiden ase- ja varustetoimittajiin tai rahoittajiin (sodan osallisiin) liittyviä teemoja.
- HL11 (Ukrainaan ja Venäjän hyökkäyssotaan liittyviä teemoja, ei kuitenkaan Venäjä-aiheita)
- HL1, HL2, HL3, HL4, HL5, HL6, HL7, HL8, HL9, HL10
Venäläisiä asejärjestelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gilat Satellite Networks Ltd (hepr. גילת רשתות לווין) on israelilainen pörssiyritys (Tel Avivin pörssi: GILT; Nasdaq: GILT), joka valmistaa kompakteja satelliittikommunikointijärjestelmiä ja tarjoaa niitä hyödyntäviä tietoliikennepalveluja.[1][2][3][4][5] Yrityksellä on kolme liiketoimintasektoria: Kiinteät tietoliikenneverkot, Mobiilit ratkaisut ja Maanpäälliset Infrastruktuurihankkeet. Vuonna 1987 perustetun yritkisen päätoimipaikka on Petah Tikvassa, Israelissa.[2]
Päämarkkina-alueita ovat Israel, Yhdysvallat ja Peru, mutta yritys toimii kansainvälisesti.[3][4][5]
Yrityksen valmistuttamia satelliittitietoliikennejärjestelmiä on myyty laajalti myös Venäjälle, ja niitä käytetään yhtiön ilmoituksen mukaan esimerkiksi venäläisten Jamal-tietoliikennesatelliittien laajakaistaviestinnän välittämisessä.[6][7][8] Gilat Satellite Networks jatkoi järjestelmien vientiä ja palvelujen tarjoamista myös Venäjän hyökkäyssodan (2022–) alkamisen jälkeenkin. Venäjälle vietiin esimerkiksi vuonna 2023 noin 22 000 Gilat SkyEdge internet viestijärjestelmää. Gilat SkyEdge -järjestelmää on todennäköisesti käytetty myös sotilaallisiin tarkoituksiin Ukrainan rintamalla.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gilat Satellite Networks Ltd bloomberg.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Gilat Satellite Networks Ltd. - GILT (U.S.: Nasdaq) wsj.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Gilat Satellite Networks Ltd. (GILT) finance.yahoo.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b About Gilat gilat.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Gilat at a Glance Infographic (pdf) gilat.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Gazprom Space Systems and Gilat Sign $18M Contract to Provide Broadband Connectivity Across Russia over New Yamal 601 Ka Satellite gilat.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Eutelsat Selects Gilat Technology to Power Satellite Broadband Services in Western Russia spacenews.com. 21.4.2016. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Media: Investigation shows Russian forces may use satellite systems made in Ukraine kyivindependent.com. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
Venäläiset liitopommit ja muunnossarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- kehitä artikkeli liitopommi
UMPB D-30 УМПБ Д-30 |
|
---|---|
Tyyppi | Liitopommi |
Valmistushistoria | |
Valmistusmaa | Venäjä |
Valmistusvuodet | 2024– |
Ohjus | |
Räjähdysaineen massa | noin 100 kg |
Kantomatka | 70-90 km |
Mitat | |
Pituus | noin 2,7 m |
UMPB D-30SH (ven. Универсальный межвидовой планирующий боеприпас, Universalnyi mežvidovoi planirujuštši bojeprupas), lyhennys (ven. УМПБ, UMPB)[1][2]; (engl. Unified Multi-Purpose Gliding Bombs, UMPB),[3][4] tai joidenkin lähteiden mukaan UMPB 30-D,[5] on venäläinen liitopommimalli, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 2024 uutena Venäjän hyökkäyssodan aseena. UMPB D-30 on rakennettu aidoksi liitopommiksi. Asetyypin esitetty pohjautuvan osaltaan KAB/FAB-250 lentopommiin, jolle on rakennettu uusi, liitokykyä lisäävä kuori- ja siipirakenne.[6][7][5]
UMPB D-30:n kehitystyö ja valmistaja on pidetty paljolti salassa, eikä aseen tarkkoja teknisiä tietoja oltu vielä keväällä 2024 julkaistu.[8] Asetyyppiä on verrattu länsimaiseen GBU-39 SDB -liitopommiin, josta konsepti on saatettu kopioida.[8][9]
Täsmäaseessa on suunnistautumista varten sekä inertiasuunnistusyksikkö ja Glonass-satelliittipaikannusmoduli.[10] UMPB 30-D -liitopommi on linjoiltaan solakka ja aerodynaaminen. Sen kantamaksi on Ukrainan asevoimat arvioinut 90 kilometriä.[11][12][1][2][13] Jotkut venäläislähteet arvioivat kantaman voivan olla optimikorkedelta pudotettuna ihanneoloissa jopa 100-120 kilometriä.[8] UMPB D-30:n liito-ominaisuudet ovat siis paremmat kuin KAB/FAB-lentopommeilla, joihin on lisättyä UMPK-liitomoduli.[10][8][14] Ruutipanoksella varustetun ja raketinheittimellä laukaistavan, UMPB D-30:sta kehitettävän, GLSDB:tä jäljittelevän tykistöohjuksen kantamaksi on esitetty enimmillään 120 kilometriä.[10][9][14]
UMPB D-30 -liitopommituksiin Venäjä on käyttänyt ukrainalaisarvion mukaan erityisesti Suhoi Su-34 -hävittäjäpommittajia, ja ehkä vanhempia Suhoi Su-24 -koneita. Lisäksi liitopommien perään voitaisiin kiinnittää ruutipanos, ja laukaista niitä järeän 300 mm kaliiberin vanhemmilla BM-30 Smertš tai uudemmilla Tornado-S -raketinheittimillä (ven. Торнадо-С).[11][10][2][14] Venäläislähteiden tehokkaaksi hehkuttamassa Tornado-S:ssä on 12 laukaisuputkea, ja sitä verrataan toisinaan yhdysvaltalaiseen M142 HIMARS-raketinheittimeen, jossa on kuusi 227 mm:n putkea.[14] Toukokuun loppuun mennessä todennettuja esimerkkejä UMPB D-30:n käytöstä raketinheittimillä laukaistavana tykistöohjuksessa ei vielä oltu tuotu julkisuuteen.[8]
(kesken)
- Esimerkkejä ilmaiskuista UMPN D-30 liitopommilla: Harkovan seudulle ...maalis ja toukokuussa 2024, kerrostalo, koulu, päiväkoti, sairaala[4][16][6] kesäkuussa 2024 yksityiskoulu/päiväkoti...[5][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ilja Abišev (Илья Абишев): Планирующие авиабомбы России. Может ли украинская армия с ними бороться bbc.com. 10.4.2024. Viitattu 1.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Hanna Tsomyk & Dmytro Hrebinnyk (Ганна Цьомик & Дмитро Гребінник): УМПБ: що це за авіабомба та чому росіяни почали застосовувати її? Пояснення експерта Defense Express suspilne.media. 12.4.2024. Viitattu 1.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Iryna Voichuk: ISW: Russia aims for mass production of advanced glider bombs euromaidanpress.com. 12.3.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Cheap and dangerous. What are UMPB bombs that Russia struck Kharkiv with rbc.ua. 29.3.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Russia launches modified KAB-250 from Kharkiv for first time on 23 June - Syniehubov 26.6.2024. Ukrinform, ukrinform.net. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Newdick: Russia’s Small Diameter Bomb-Like Weapon Seen In Action For The First Time The War Zone, twz.com. 23.5.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b John Hardie: Photos offer insights on Russia’s new UMPB D-30SN glide bomb FDD's Long War Journal, fdd.org. 5.6.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Кирилл Рябов: Новинка Спецоперации: универсальный межвидовой планирующий боеприпас УМПБ Д-30СН topwar.ru. 29.5.2024. Viitattu 1.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Александр Коваленко: Коваленко: российские оккупанты устроили на фронте испытательный полигон для новых управляемых бомб. Что о них известно obozrevatel.com. 27.3.2024. Viitattu 1.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Другой уровень точности и дальности: реактивные снаряды Д-30СН УМПБ pravda.ru. 11.3.2024. Viitattu 1.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b UMPB Extended-Range Bomb Created in russia, Deployed by Aircraft or Tornado-S Ground Launchers Defense Express. 9.3.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Christina Harward, Karolina Hird, Riley Bailey, Nicole Wolkov & Frederick W. Kagan: Russian Offensive Campaign Assessment, March 27, 2024 27.3.2024. ISW, understandingwar.org. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Operating Range of russia's New UMPB D-30 Glide Bomb Revealed Defense Express. 25.5.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Сергей Птичкин: В зоне СВО стали применять новый боеприпас УМПБ Д-30 СН Rossijskaja gazeta, rg.ru. 13.6.2024. Viitattu 1.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Константин Довгань: Убийственный гибрид ракеты и бомбы: как бороться с российскими УМПБ Д-30 СН, которыми уничтожают Харьков 24tv.ua. 30.5.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Breaking News: Ukrainian City of Kharkiv Hit by New Russian UMPB D-30 SN Guided Bombs in First Use armyrecognition.com. 3.5.2024. Viitattu 1.7.2024. (englanniksi)
- en:KAB-500, ru:КАБ-500, uk:КАБ-500
- [1], tarvitaan parempi lähde
UMPK, muunnossarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UMPK (ven. унифицированный модуль планирования и коррекции, unifitsirovannyi modul planirovanija i korrektsi], epävirall. suom. ’yhtenäinen liito- ja korjausmoduuli’; lyhennys ven. УМПК) on venäläinen pommien muunnossarja, jolla perinteinen lentopommi muunnetaan liitopommiksi.[1][2][3][4] Muunnossarjaa ideoi alkujaan Rosteh-aseteollisuuskonserniin kuuluvan NPO Bazalt -yhtiön (НПО «Базальт») suunnittelema[1]. Pommeja on jatkokehitellyt niitä valmistava valtionyhtiö Korporatsija Taktitšeskoje raketnoje vooruženijessä (KTRV, Taktisten ohjusten korporaatio), jolla on toimintaa ainakin Moskovan alueen Koroljovissa ja Kostromassa Kostroman alueella.[5][6]
Venäjä on ottanut tällaisilla muunnossarjoilla liitopommeiksi muunnetut lentopommit laajaan käyttöön Ukrainaan suunnatussa hyökkäyssodassaan, ensin rajoitetusti vuonna 2023 ja kasvavassa määrin alkuvuoden 2024 aikana.[2][4] Liitopommiksi on muunnettu sarjatuotantona ainakin laser- tai Glonass-satelliittiohjauksella varustettuja FAB-250-, FAB-500- ja FAB-1500-tyypin täsmäpommeja, sekä RBK-500 -rypälepommeja. Tässä 250 tarkoittaa 250 kilogramman painoista pommia, muut vastaavasti. Liitopommi pudotetaan tyypillisesti 0,5–12 kilometrin korkeudelta. Mikäli pommitus tehdään lentämällä korkealla ilmakehässä, pommit voivat liitää 60-70 kilometrin matkan kohteeseensa.[7][6][8][9][10] 500 kilogramman pommissa voi olla esimerkiksi 150 kg räjähteitä. 1550 kilogramman FAB-1500 on erittäin suuri pommi.[11][12] Jotkut lähteet kertovat saman pommityypin erään vientimallin KAB-1500:n voivan kuljettaa jopa 1200 kg räjähteitä.[6] Uuden 3000 kilogramman jättipommin valmistuksesta on jo uutisoitu.[9] Muunnossarjoilla myös rypäleammuksilla täytettyjä RBK-500 -lentopommeja on muutettu liitopommeiksi[13].
FAB-liitopommeja on voivat kuljettaa ainakin Suhoi Su-25SM3, Suhoi Su-34, Suhoi Su-35 ja Suhoi Su-39 -hävittäjät niiden pomminkannattimiin liitettynä.[14][11] Lentopommien avulla Venäjä on voinut pommittaa tavanomaisen 20-25 kilometrin tykistökantamaa tai tavanomaisen ilmatorjunnan kantamaa kauempana sijaitsevia Ukrainan kaupunkeja. Venäjä käytti esimerkiksi 250 FAB-pommia 48 tunnin aikana Avdijivkan kaupunkia tuhotessaan[7] ennen ukrainalaisjoukkojen vetäytymistä rauniokaupungista. Niitä on käytetty myös esimerkiksi Harkovaa ja muita kohteita vastaan ilman, että pommit pudottaneiden lentokoneiden on tarvinnut poistua Venäjän ilmatilasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Joseph Trevithick: Russian Aerial Bomb With Mysterious Wing Kit Strapped To It Surfaces The War Zone, twz.com. 4.1.2023. Recurrent Ventures, https://recurrent.io/. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Sébastien Roblin: Just How Dumb Are Russia's Winged Smart Bombs? popularmechanics.com. 23.4.2023. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Piotr Butowski: The Truth About Russia’s Mysterious Winged Glide Bombs The War Zone, twz.com. 19.7.2023. Recurrent Ventures, https://recurrent.io/. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Примитивно, но эффективно: все, что известно о российских крылатых бомбах УМПК (фото) focus.ua. 20.7.2023. Viitattu 18.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Минобороны России впервые показало ФАБ-1500 с управляемым модулем планирования и коррекции topwar.ru. 12.1.2024. Viitattu 18.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Pekka Hakala: CNN: Venäjän ohjattu liitopommi hirvittää Ukrainan rintamalla hs.fi. 10.3.2024. Viitattu 18.5.2024. (suomeksi)
- ↑ a b Tim Lister & Frederik Pleitgen: Russia’s new guided bomb inflicts devastation and heavy casualties on the Ukrainian front lines CNN, cnn.com. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Jari Alenius: Venäjä piinaa nyt Ukrainaa uudella keksinnöllä – ukrainalaissotilas: ”Yksi suurimpia pelkojamme” Ilta-Sanomat, is.fi. 6.9.2023. Viitattu 18.5.2024. (suomeksi)
- ↑ a b Timo Myllyniemi: Venäjä kehitti uuden ”hirviöpommin” – arveluttaa sotilasasiantuntijoita Ilta-Sanomat, is.fi. 10.4.2024. Viitattu 18.5.2024. (suomeksi)
- ↑ В Польше заявили об изменивших ситуацию на поле боя на Украине российских бомбах lenta.ru. 8.4.2024. Viitattu 18.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Ellie Cook: What's FAB-1500? Russian Bunker-Busting Glide Bomb Has 1,600ft Blast Radius newsweek.com. 31.10.2023. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Joseph Trevithick: Russia’s New Supersized Glide Bomb: Our Best Look Yet The War Zone, twz.com. 12.1.2024. Recurrent Ventures, https://recurrent.io/. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: Russian Glide Bomb Kits Now Adapted For Cluster Munitions: Reports The War Zone, twz.com. 20.11.2023. Recurrent Ventures, https://recurrent.io/. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Дмитрий Корнев, Алексей Рамм: Эффективное планирование: какие высокоточные бомбы Россия применяет в СВО iz.ru. 29.4.2023. Viitattu 18.5.2024. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Russia's retro-fitted glide bombs launched out of air defences range (Forces News, 28.1.2024) (youtube.com)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ru:УПАБ-1500Б
- de:UPAB-1500B
- uk:УПАБ-1500Б UPAB-1500B
UPAB-1500B (ven. УПАБ-1500Б) on suurikokoinen venäläinen liitopommi.
- ru:ОДАБ-500П
- de:ODAB-500
- uk:УПАБ-500Б UPAB-1500B
Venäjän ohjukset, yhteenvetoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Missiles of Russia; 10.8.2021 (updated) (englanniksi) (csis.org)
- Weapons of the war in Ukraine Gerry Doyle, Samuel Granados, Michael Ovaska & Prasanta Kumar Dutta; 10.3.2022; (englanniksi) (reuters.com)
- Lessons from Russian Missile Performance in Ukraine; Mark B. Schneider; October 2022; Proceedings 148 (10) 1,436; julkaisija U.S. Naval Institute; {{en}] (usni.org)
- Iskander-M
- OTR-21 Tochka vanhempi, UA:lla rajoitetusti
- 3M14 Kalibr
...
Missile Name Class Range Status
- Kalibr (SS-N-30A) LACM 1,500 - 2,500 km Operational
- 3M-54 Kalibr/Club (SS-N-27 "Sizzler") ASCM 220 - 300 km Operational
- Iskander (SS-26 "Stone") SRBM 500 km Operational
- 9M729 (SSC-8) GLCM 2,500 km Operational
- Avangard HGV 6,000+ km In development
- H-101 / Kh-102 ALCM 2,500 - 2,800 km Operational
- H-47M2 Kinžal ALBM 1,500 - 2,000 km Operational
- H-55 (AS-15 "Kent") ALCM 2,500 km Operational
- OTR-21 Totška (SS-21 "Scarab") SRBM 70 - 120 km Operational
- P-800 Oniks/Yakhont/Bastion (SS-N-26 “Strobile”) ASCM 300 km Operational
- Zyb (SS-N-6 "Serb") SLBM 2,400 - 3,200 km Obsolete
- R-29 Vysota (SS-N-18 "Stingray") SLBM 6,500 km Operational
- Shtil (SS-N-23 "Skiff") SLBM 11,000 km Operational
- R-36 (SS-18 "Satan") ICBM 10,200 - 16,000 km Operational
- Granat (SS-N-21 "Sampson") Cruise Missile 2,400 - 3,000 km Operational
- RS-24 Yars (SS-27 Mod 2) ICBM 10,500 km Operational
- RS-26 Rubezh ICBM/IRBM 2,000-5,800 km In development
- RS-28 Sarmat ICBM 10,000+ km In development
- Pioneer (SS-20 "Saber") IRBM 5,000 km Obsolete
- Bulava (SS-N-32) SLBM 8,300 km Operational
- Topol (SS-25 "Sickle") ICBM 11,000+ km Operational
- Topol-M (SS-27 Mod 1) ICBM 11,000 km Operational
- R-11 (SS-1 "Scud) SRBM 190 - 550 km Obsolete
- R-100 (SS-19 "Stiletto") ICBM 10,000 km Operational
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gerry Doyle, Samuel Granados, Michael Ovaska & Prasanta Kumar Dutta: Weapons of the war in Ukraine (reuters.com) reuters.com. 10.3.2022. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Missiles of Russia 10.8.2021 (updated). csis.org. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Mark B. Schneider: Lessons from Russian Missile Performance in Ukraine Proceedings 148 (10) 1,436. Oct. 2022. U.S. Naval Institute, usni.org. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
pohjoiskorealaiset ohjukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Venäjän ja Pohjois-korean ohjusyhteistyö ja ohjusvienti Venäjälle ...
- [1]
- Missile Name Class Range Status
- BM-25 Musudan IRBM 2,500 - 4,000 km In Development
- Hwasong-12 IRBM 4,500 km In Development
- Hwasong-13 ICBM 5,500 - 11,500 km Never Deployed
- Hwasong-14 ICBM 10,400 km Operational
- Hwasong-15 ICBM 8,500 - 13,000 km In Development
- Hwasong-5 SRBM 300 km Operational
- Hwasong-6 SRBM 500 km Operational
- Hwasong 7 (Nodong 1) MRBM 1,200 - 1,500 km Operational
- Hwasong-9 MRBM 800 - 1,000 km Operational
- KN-01 ASCM 110 - 160 km Operational
- KN-02 (Toksa) SRBM 120 - 170 km Operational
- KN-06 (Pon’gae-5) SAM 150 km Operational
- KN-09 (KN-SS-9) MLRS 200 km In Development
- KN-18 (Scud MaRV) SRBM 450+ km In Development
- KN-23 SRBM 450 km Unknown
- KN-24 SRBM 410 km In Development
- KN-25 SRBM 380 km Operational
- Koksan M1978 Artillery 40 - 60 km Operational
- Kumsong-3 (KN-19) ASCM 130 - 250 km Likely operational
- M1985/M1991 MLRS 40 - 60 km Operational
- Pukguksong-1 (KN-11) SLBM 1,200 km In Development
- Pukguksong-2 (KN-15) MRBM 1,200 - 2,000 km Operational
- Pukguksong-3 (KN-26) SLBM 1,900 km Operational
- Taepodong-1 IRBM 2,000 - 5,000 km Obsolete
- Taepodong-2 (Unha-3) SLV 4,000 - 10,000 km Operational
- Hwasong, Hwasong-12
- Geoff Brumfiel (9.5.2019) North Korea's Newest Missile Appears Similar To Advanced Russian Design (englanniksi) (npr.org)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Missiles of North Korea; 22.11.2022 (updated) (englanniksi) (csis.org)
H-59-risteilyohjus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]H-59 | |
---|---|
Valokuvassa H-59 MAKS-2009-asenäyttelyssä. |
|
Tyyppi | risteilyohjus |
Valmistushistoria | |
Valmistaja | Taktitšeskoje raketnoje vooruženije |
Valmistusmaa | Venäjä |
Käyttöönotto | 1984 |
Ohjus | |
Massa | 720 kg (X-59); 930 kg (X-59M)[1][2] + soviet A-S missiles |
Räjähdysaineen massa | 148 kg (X-59); 320 kg (X-59M, X-59MK)[1] + soviet A-S missiles |
Huippunopeus | 882–1 080 km/h |
Kantomatka | 200 km (X-59); 115 km (X-59M)[1][2]; 285 km (X-59MK/X-59MK2)[3][4] |
Lakikorkeus | 0,2-11 km (laukaisukorkeus); 50-300 m (lentokorkeus, malli X-59MK2)[4] |
Maalinhaku | intertiaaliohjaus, terminaalivaiheessa tv/videoohjaus (alle 10 km kohteesta); MK- ja MK2-versioissa mm-alueen aktiivinen tutkahakujärjestelmä |
Mitat | |
Pituus | ~ 4,7 m (X-59M: 5,7 m[2]) |
Halkaisija | ~ 0,35 m (X-59M: 0,38 m[2]) |
Käyttäjämaat | Venäjä; Algeria, Intia, Indonesia, Kiina, Malesia, Venezuela, Vietnam[1] |
- Engine Kh-59: two-stage rocket Kh-59ME: rocket then R95TP-300[3] turbojet/turbofan
- Operational range Kh-59ME (export): 115 km (62 nmi)[1], Kh-59ME: 200 km (110 nmi), Kh-59MK: 285 km (150 nmi), Kh-59MK2: 290 km (160 nmi)
- Maximum speed Mach 0.72 – Mach 0.88 (882–1,080 km/h; 548–670 mph)[1]
- Guidance system Inertial guidance (then TV guidance), millimeter wave active radar seeker (Kh-59MK, Kh-59MK2 land attack version)[4]
H-59 (ven. Х-59 Овод, H-59 Ovod; Nato-raportointinimi AS-13 Kingbolt); tai H-59M (ven. Х-59 Овод-М, H-59M Ovod-M; Nato-raportointinimi AS-18 Kazoo) on neuvostoliittolainen ilmasta-maahan risteilyohjus, joka voidaan varustaa ydinkärjellä.__lähde? Ohjuksen suunnittelija on MKB Raduga ja valmistaja Taktitšeskoje raketnoje vooruženije.__[1][5]
Venäläisistä koneista, jotka ovat sen kanssa yhteensopivia:
- Kh-59ME: Suhoi Su-30MK[1]
- Kh-59: Suhoi Su-24M, MiG-27, Suhoi Su-17M3/ Suhoi Su-22M4, HAL Tejas, Suhoi Su-30 MKI, Suhoi Su-25 ja Suhoi Su-30[5]
- Kh-59MK2: Suhoi Su-57[6]
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjuksesta on useita versioita[1]:
-
H-59ME MAKS-2007-näyttelyssä.
-
H-59MK2 MAKS-2015-näyttelyssä.
-
H-59-risteilyohjuksen käyttäjämaat, punaisella aiemmat käyttäjämaat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Kh-59. Air-to-ground missile military-today.com. Viitattu 5.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kh-59ME. Medium-Range Air-to-Surface Missile (pdf) (s. 124; arkistoitu kopio vuodelta 2007) rusarm.ru. Viitattu 5.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Kh-59MK2. Guided missile Rosoboronexport, roe.ru. Viitattu 5.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Stefan Forss: Venäjän ydinaseopin erityispiirteet (pdf) (H-59 mainitaan sivulla __) Tiede ja ase, 58(58): 113–141. 2000.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
H-101-risteilyohjus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
H-101 | |
---|---|
Tupolev Tu-95MSM -pommikone, jonka ripustimissa on H-101-risteilyohjuksia |
|
Tyyppi | strateginen risteilyohjus |
Valmistushistoria | |
Valmistaja | MKB Raduga (Taktitšeskoje raketnoje vooruženije -konserni) |
Valmistusmaa | Venäjä |
Koekäyttö | 2000-luku |
Käyttöönotto | 2012[1]; operatiivinen käyttö Syyriassa 11/2015-[2] |
Ohjus | |
Massa | 2 300 kg–2 400 kg[1] |
Räjähdysaineen massa | 450 kg (H-101); 250 kt–450 kt (ydinkärki; H-102)[1] |
Huippunopeus | 0,78 Mach[1] (eli noin 828 km/h) |
Kantomatka | 2 500 km–2 800 km (jopa 4 500 km[1] |
Lakikorkeus | 30-60 m (lentokorkeus alimmillaan), noin 6 000 m (tyypillinen lentokorkeus)[1] |
Maalinhaku | Inertiasuunnistus/Glonass-satelliittinavigointi/elektro-optinen navigointi, terminaalivaiheessa infrapuna tv/videoohjaus; osumatarkkuus 6 m (väitetty), 10-20 m (yleisesti arvioitu) |
Moottori | ohivirtausmoottori[1] |
Mitat | |
Pituus | 7,45 m[1] |
Halkaisija | 0,51 m[1] |
Käyttäjämaat | Venäjä |
H-101 (ven. Х-101, H-101; Nato-raportointinimi AS-23 Kodiak) on venäläinen subsooninen ilmasta-maahan risteilyohjus. Se otettiin käytöön 2012, ja operatiivisesti Syyrian sisällissodassa marraskuussa 2015. Ohjus voidaan varustaa ydinkärjellä, jolloin siitä käytetään nimeä H-102.[1][3]
Ohjuksen ominaisuuksia...[1][3][4][5][6]
Häivesuunnittelua muotoilussa... Risteilyohjuksessa on lämpöhakuisten torjuntaohjusten vastatoimena soihtuja, joita se voi apua, ja näin hämätä...[5]
Venäjä on käyttänyt tätä risteilohjusmallia useasti Syyriassa (2015-)[2] ja hyökkäyssodassaan (2022–) Ukrainaan.[7] Tunnetuihin ohjusiskuihin lukeutuu 8. heinäkuuta 2024 tehty ohjusisku kiovalaiseen lastensairaala Oh’matdytiin. [8]
Ohjuksen suunnittelija on MKB Raduga ja valmistaja Taktitšeskoje raketnoje vooruženije.
Venäläisisiä lentokoneita, jotka ovat yhteensopivia ohjuksen kanssa:[1]
- Tupolev Tu-160 Blackjack,
- Tupolev Tu-22M3/5 Backfire C,
- Tupolev Tu-95MS16 Bear-H, ja
- Suhoi Su-27IB
-
Vinnytsjan alueelle 26.1.2023 pudonnut H-101-risteilyohjus.
-
Tupolev Tu-160 -pommittaja ja kaksi H-101:sta (Syyria, 2015)
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjuksesta on kaksi eri versioita:
- H-101
- H-102
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Kh-101 / Kh-102 missilethreat.csis.org. 23.4.2024 (updated). Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Nicholas de Larrinaga: Russia launches long-range air sorties into Syria Jane's Defence Weekly, janes.com. 24.2.2017. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Х-101 / Х-102 tomsk.ru. 24.2.2017. Viitattu 11.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Joseph Trevithick: Intriguing Features Seen On Largely Intact Russia Cruise Missile Wreck The War Zone, twz.com. 30.1.2023. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Russia Upgraded the Kh-101 Missiles With Special Traps to Break Through Ukraine's Air Defense, But With a Strange Logic defence-ua.com. 2.2.2023. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: Russia Now Firing Kh-101 Cruise Missiles Modified With Two Warheads At Ukraine The War Zone, twz.com. 8.5.2024. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: These Are The Standoff Missiles Russia Used To Open Its War Against Ukraine The War Zone, twz.com. 24.2.2022. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Olena Harmash & Tom Balmforth: Kyiv hospital took direct hit from Russian missile, UN analysis suggests reuters.com. 9.7.2024. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
Viittausvirhe: <ref>
-elementin nimeä ”twz.com-29.12.2023”, johon viitataan elementissä <references>
ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
Soihtu (?)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- etsi vastatoimien terminologia, lähde sille
- en:Flare (countermeasure)
Venäjä ja venäläinen verkkosodankäynti ja -rikollisuus ilmentymineen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:CyberBerkut
- myös suomenkiel. lähteistys
Alulle: APT 28 / Fancy Bear, yms
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enwiki: Fancy Bear (also known as APT28, Pawn Storm, Sofacy Group, Sednit
- What we know about Fancy Bears hack team (15.9.2015) (englanniksi) (bbc.com)
- tunnettu ranskalainen case: TV5
- tunnettu saksalainen case: Saksan parlamentti (13.5.2016)
- tunnettuja yhdysvaltalaisia caseja
- vrt. APT 29 (aka GRIZZLY STEPPE)
- vasta pieni alku, monet "tiedossa olevista" lähteistä ei avoimia eikä siis käytetä edes sisällön aiheiden laajentamisessa
- en:Cyberwarfare by Russia
Venäjän poliittisia/mielipide/ sananvapauden käyttämisestä vangittuja, alulle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- venäjällä ja Valkorusissa (valko-venäjällä )
- Postcards from the Russian prison. New Year’s wishes from Russians imprisoned over their opposition to the war 3.1.2023 mediazona, zona.media (englanniksi)
- Charter97, Vjasna, jne...
- Ilja Jašin, en:Ilya Yashin (ven. Илья Валерьевич Яшин)
- Dmitri Talantov, en:Dmitry Talantov (ven. Дмитрий Николаевич Талантов)
- Vladimir Kara-Murza, en:Vladimir Kara-Murza (ven. Владимир Владимирович Кара-Мурза)
- Aleksandra Skotšilenko, en:Alexandra Skochilenko (ven. Александра Юрьевна Скочиленко)
- Aleksei Gorinov ks. Ilja Jašin, en:Alexei Gorinov (ven. Алексей Александрович Горинов)
- Dmitri Ivanov, en:Dmitry Ivanov (ven. Дмитрий Александрович Иванов)
Venäjän läntiset alueet/ federaatiosubjektit ja niiden paikkakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kurskin alueen piirikeskusten artikkeleita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kurskin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 1 127 081. Suurin kaupunki on Kursk, jossa asui 415 159 asukasta. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Železnogorsk (95 049 as.), Kurtšatov (42 706 as.), Lgov (21 453 as.) ja Štšigry (17 040 as.). Lisäksi alueella on useita pienempiä kaupunkeja ja lukuisia kaupunkityyppisiä taajamia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 23.7.2012. (venäjäksi)
Alulle: Obojan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Obojan Обоянь |
|
---|---|
lippu |
vaakuna |
Kurskin alueen sijainti, alla kaupungin sijainti alueella |
|
Obojan |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Subjekti | Kurskin alue |
Piiri | Obojanin piiri |
Perustettu | 1639 |
Kaupungiksi | 1779 |
Väkiluku (2010) | 13 565 |
Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Obojan (ven. Обоянь) on kaupunki ja piirikeskus Kurskin alueella Venäjällä. Kaupunki sijaitsee 60 kilometriä aluekeskus Kursk etelään, Keski-Venäjän ylängön eteläosassa, Dneprin vesistön Pseljoen oikealla rannalla. Kaupunki on Obojanin piirin hallintokeskus.[1][2][3][4][5][6] Kaupungissa asui 13 565 ja koko maaseutuvaltaisessa piirissä 31 042 ihmistä (vuonna 2010).[7]
Obojan perustettiin 1639 linnoitukseksi silloisen Moskovan Venäjän etelärajoille. [[Kiovan kuvernementin osaksi paikkakunta tuli 1708. Kihlakuntakaupungiksi Obojan tuli vuonna 1779 Kurskin käskynhaltijakunnan, myöhemmän Kurskin kuvernementin paikallishallinnollisena osana.[2]
Kaupunkiin johtaa pistorata (31 km) Kurskin ja Belgorodin väliseltä rataosuudelta. Moskovasta Ukrainan Krimin Simferopoliin johtava Obojanin kautta.[1][8][5][6]
Kulttuuriperinnönsä puolesta suojeltuihin kirkkoihin lukeutuvat Smolenskin Jumaläidin ikonin kirkko (1790), Aleksanteri Nevskin kirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko.[9][10][11]
-
Linja-autoasema.
-
Rautatieasema.
-
Kulttuuritalo.
-
Smolenskin Jumaläidin ikonin kirkko (1790).
-
Aleksanteri Nevskin kirkko.
-
Pyhän kolminaisuuden kirkko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Obojan (Обоянь) (teoksen verkkoversio) Goroda Rossii / Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija. 1994. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Obojan Slovar "Geografija Rossii". 1998. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan Geografitšeskaja entsiklopedija: Slovar sovremennyh geografitšeskih nazvanyi. 2001 / 2016. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan Bolšaja sovetskaja entsiklopedija. 1969-1978. Moskova: Sovetskaja Entsiklopedija. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 265. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 101. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11, pdf tai Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: Statistika Rossii. Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ N. P. Larutina (redaktor atlasa): Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) 1:750 000...1:35 000 000. s. 15, 34. Omsk, Venäjä (ул. Таубе Но 21, 644099 Омск): ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Tserkov Smolenskoi ikony Božijei Materi. Smolenskaja tserkov sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Sobor Aleksandra Nevskogo sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Obojan. Tserkov Troitsy Živonatšalnoi sobory.ru. Viitattu 13.12.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
Alulle: Belaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belaja Белая |
|
---|---|
Kurskin alueen sijainti, alla kaupungin sijainti alueella |
|
Belaja |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Subjekti | Kurskin alue |
Piiri | Belajan piiri |
Väkiluku (2010) | 2 598 |
Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Belaja (ven. Белая) on sloboda Kurskin alueella Venäjällä. Taajama sijaitsee __n vesistöön kuuluvan __joen varrella. Belaja on etelästä Ukrainan Sumyn alueeseen rajoittuvan Belajan piirin hallintokeskus.[1][2][3][4][5][6] Kylässä asui 2 598 ja koko maaseutuasukkaiden asuttamassa piirissä 17 933 ihmistä (vuonna 2010).[7]
[[Tiedosto:|thumb|left|Ortodoksinen __kirkko (18__) __ssa.]]
__ssa sijaitsee esimerkiksi vuonna __1887 valmistunut ortodoksinen __ kirkko.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ __ (teoksen verkkoversio) Goroda Rossii / Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija. 1994. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ __ Slovar "Geografija Rossii". 1998. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ __ Geografitšeskaja entsiklopedija: Slovar sovremennyh geografitšeskih nazvanyi. 2001. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ __ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija. 1969-1978. Moskova: Sovetskaja Entsiklopedija. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. __272-273. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. __. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11, pdf tai Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: Statistika Rossii. Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ __. Tserkov Troitsy Živonatšalnoi i Voznesenija Gospodanja. Troitskaja tserkov. sobory.ru. Viitattu 12.12.2022. (venäjäksi)
Belgorodin alueen dyn.kartta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisää talous-osio + alueellinen BKT!
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen asukasluku on 1 532 526 henkeä (vuonna 2010).[1] Kaupunkiväestön osuus oli paria vuotta aiemmin 66,6 %.[2] Suurimmat kaupungit ovat Belgorod (356 426 as.), Staryi Oskol (221 163 as.) ja Gubkin (88 562 as.).[1]
- täydennä listaukseen kaikki yli 20 000 asukkaan kaupungit
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 92,9 % on venäläisiä ja 3,8 % ukrainalaisia.[3]
Voronežin alueen dyn.kartta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjä Voronežalue, väestötiedot VL2010
Lisää talous-osio + alueellinen BKT!
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voronežin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 2 335 380 henkeä. Kaupunkiväestön osuus on 63,7 %. Suurin kaupunki on Voronež (889 680 as., Voronežin kaupunkipiiri 934 767 as.). Alueen yli 30 000 asukkaan kaupunkeja olivat lisäksi Borisoglebsk (65 585 as.), Rossoš (62 865 as.), Liski (55 864 as.), Ostrogožsk (33 842 as.) ja ydinvoimalakaupunki Novovoronež (32 635 as.).[1] Kooltaan 10 000– 30 000 asukkaan kaupunkeja, taajamia tai kyliä olivat vuonna 2010: ...[1]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 94,1 % on venäläisiä ja 3,1 % ukrainalaisia.[4]
- lisää: de:Liste der Städte in der Oblast Woronesch
- 7 Novaja Usman 29,270, virallisesti kylä, mutta käytännössä Voronežin suurkaupungin pientalovaltainen itäinen asuinalue
- 8 Buturlinovka 27,208
- 9 Semiluki 26,023
- 10 Pavlovsk 25,126
- Voronež* Воронеж Stadtkreis 889.680 ♁51° 40′ N, 39° 13′ O
- Borisoglebsk* Борисоглебск Stadtkreis 65.585 ♁51° 22′ N, 42° 5′ O
- Rossoš* Россошь Rossosch 62.865 ♁50° 12′ N, 39° 35′ O
- Liski* Лиски Liski 55.864 ♁50° 59′ N, 39° 31′ O
- Ostrogožsk* Острогожск Ostrogoschsk 33.842 ♁50° 52′ N, 39° 4′ O
- Novovoronež* Нововоронеж Stadtkreis 32.635 ♁51° 19′ N, 39° 13′ O
- Buturlinovka Бутурлиновка Buturlinowka 27.208 ♁50° 50′ N, 40° 35′ O
- Semiluki Семилуки Semiluki 26.023 ♁51° 41′ N, 39° 2′ O
- Pavlovsk Павловск Pawlowsk 25.126 ♁50° 27′ N, 40° 4′ O
- Kalatš Калач Kalatsch 20.046 ♁50° 26′ N, 41° 0′ O
- Bobrov Бобров Bobrow 19.738 ♁51° 5′ N, 40° 2′ O
- ktt Anna Анна Anna 18.032 ♁51° 29′ N, 40° 25′ O
- lentokentät ja sotilastukikohdat kartalle, sotilaslentokentät kuten Borisoglebsk itäinen, ...
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 13.11.2022. (venäjäksi)
- ↑ Otsenka tšislennosti postojannogo naselenija subjektov Rossijskoi Federatsii gks.ru. Arkistoitu 17.12.2008. Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 21.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 21.1.2009. (venäjäksi)
Suurimmat kaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen suurimmat kaupungit ja niiden asukasluvut vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan olivat Rostov-na-Donu (1 089 851 as.), Taganrog (257 692 as.) ja Šahty (240 152 as.). Yli 50 000 asukkaan kaupunkeja ovat myös Volgodonsk (170 621 as.), Novotšerkassk (169 039 as.), Bataisk (111 856 as.), Novošahtinsk (111 087 as.), Kamensk-Šahtinski (95 306 as.), Azov (82 882 as.), Gukovo (67 268 as.), Salsk (61 312 as.) ja Donetsk (50 085 as.). Kooltaan 20 000-50 000 asukkaan kaupunkeja (2010) ovat Belaja Kalitva (Белая Калитва; 43 651 as.), Aksai (41 969 as.), Krasnyi Sulin (Красный Сулин; 40 866 as.), Millerovo (36 499 as.), Morozovsk (Морозовск; 27 642 as.), Zernograd (Зерноград; 26 842 as.), Semikarakorsk (Семикаракорск; 23 884 as.), Zverevo (22 411 as.) ja Proletarsk (Пролетарск; 20 267 as.).[1]
Vuonna 2002 väestöstä on venäläisiä 89 prosenttia (3 934 835), ukrainalaisia 2,7 prosenttia (118 486), armenialaisia 2,5 prosenttia (109 994), turkkilaisia 0,64 prosenttia (28 285), valkovenäläisiä 0,6 prosenttia (26 604) ja muita 4,54 prosenttia. Kansallisuuttaan ei ilmoittanut 0,02 prosenttia väestöstä. Kaikkiaan alueen väestö jakaantuu 157 etniseen ryhmään. * Lähde uupuu, vrt. myös muut alueet + tietosanakirjat
Krasnodarin aluepiirin kartta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krasnodarin aluepiirissä oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan neljä yli 100 000 asukkaan kaupunkia. Ne olivat: Krasnodar (744 995 as.), Sotši (343 334 as.), Novorossijsk (241 952 as.) ja Armavir (188 832 as.).[1]
Suuruudeltaan 50 000–100 000 asukkaan kaupunkeja oli 11 kappaletta: Jeisk (87 769 as.), Kropotkin (80 765 as.), Slavjansk-na-Kubani (Славянск-на-Кубани, 63 842 as.), Tuapse (63 292 as.), Labinsk (62 864 as.), Tihoretsk (Тихорецк, 61 823 as.), Anapa (58 990 as.), Krymsk (57 382 as.), Gelendžik (54 980 as.), Timašovsk (53 924 as.) ja Beloretšensk (Белореченск, 53 892).[1]
Kooltaan 30 000–50 000 asukkaan kaupunkeja oli kymmenen: Kurganinsk (Курганинск, 47 970), Ust-Labinsk (43 270), Korenovsk (Кореновск, 41 166), Apšeronsk (40 225), Temrjuk (38 046), Gulkevitši (35 244), Abinsk (34 928), Novokubansk (Новокубанск, 34 880), Primorsko-Ahtarsk (Приморско-Ахтарск, 32 257) ja Gorjatši Kljutš (30 126).[1]
Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti seitsemään kaupunkipiiriin ja 37 kunnallispiiriin.[2]
- Kaupunkipiirit
- Kunnallispiirit
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 13.11.2022. (venäjäksi)
- ↑ Города и районы края Krasnodarin aluepiiri. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 28.1.2014. (venäjäksi)
Venäjän sotilas- ja yhteiskäyttölentoasemia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karttoja ja lento-/ohjustukikohtia Venäjän länsirajan läheisiltä alueilta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- tukikohdat sotilaspiireittäin, lyhenteet ja virallinen nimitys, fiwiki/enwiki/ruwiki-artikkelilinkki
- Venäjän Leningradin sotilaspiirin (LMD), Moskovan sotilaspiirin (MMD) ja eteläisen (SMD) sotilaspiirin alueet, miehitysalueet (Ukraina, Georgia, Moldova), liitolaisalueet (Valko-Rus), keskinen (CMD) sotilaspiiri (Euroopan osalta)
Lähteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
- ↑ __Gvardeyskoye (UKFG) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Konrad Muzyka (Rochan Consulting): Russian Forces in the Western Military District (pdf) CNA Occasional Paper, 58. 6/2021. CNA, a nonprofit research and analysis organization located in Arlington, VA; cna.org. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Russian Frontal Aviation Arms. Order of Battle easternorbat.com. 6.2.2022 (updated). Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
Hahmottelua: Venäjän ohjus- ja tykistöyksiöiden tukikohdat Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- vrt. kuvaako kaikkia näitä fiwikistä uupuva yleisartikkeli en:Russian Missile Troops and Artillery
- Luettelo: Venäjän länsiosien ohjus- ja tykistöyksiöiden tukikohdat
- Sisällytetäänkö taktisten lennokkien ja räjähdelennokkien joukko-osastot tänne vai minne?
- Kun yli 10-15 kpl Suomen ja Ukrainan lähistöltä, harkittavaksi Malline: Venäjän ohjus- ja tykistöyksiöiden tukikohdat Euroopassa (karttamalline)
- vrt. Malline: Venäjän lentotukikohdat Euroopassa
- Hyvin alussa!
- Sis. avattava taulukko erikosituneista ohjus- ja tykistöyksiöiden tukikohdista sotilaspiireittäin (osittain avattavaksi/sortattavaksi listaksi) sekä erillisellä värillä miehitysalueilla/muissa maissa (kuten Valko-Rusissa)+ kartta
- järjestelmien kantamat ilman liikkumuttelua ja järjestelmien liikuteltavuus
1 Murmanskin alue: 531st Anti-Aircraft Missile Regiment
- Polyarny and Gadzhiyevo, Murmansk Oblast
- Military unit number - 70148. Belongs to the 1st Air Defence Division (HQ in Severomorsk, Murmansk Oblast) of the 45th Air and Air Defence Forces Army (HQ in Safonovo, Murmansk Oblast)
- 24 S-400 surface-to-air missile systems; 6 Pantsir-S1 medium-range surface-to-air missile systems
2 Murmanskin alue: 536th Coastal Missile Brigade
- Olenya Guba, Murmansk Oblast
- Military unit number - 10544
- 8 Bastion-P mobile coastal defence missile systems. At least one battalion of Bal mobile coastal defence missile systems (https://tvzvezda.ru/news/forces/content/2019871832-HuQUu.html). One air defence platoon
3 Murmanskin alue: 583rd Anti-Aircraft Missile Regiment
- Olenegorsk, Mumansk Oblast
- Military unit number - 36226. Belongs to the 1st Air Defence Division (HQ in Severomorsk, Murmansk Oblast) of the 45th Air and Air Defence Forces Army (HQ in Safonovo, Murmansk Oblast)
- 12 S-300PM surface-to-air missile systems, 12 S-300PS surface-to-air missile systems
4 Arkangelin alue: 1528th Anti-Aircraft Missile Regiment
- Severodvinsk, Arkhangelsk Oblast
- Military unit number - 92485. Belongs to the 1st Air Defence Division (HQ in Severomorsk, Murmansk Oblast) of the 45th Air and Air Defence Forces Army (HQ in Safonovo, Murmansk Oblast)
- S-400 surface-to-air missile systems (https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12271455@egNews)
5 ... Pletseskin avaruuskeskus...
6 Leningradin alue: 1488th Anti-Aircraft Missile Regiment
- Zelenogorsk, Leningrad Oblast
- Military unit number - 03216. Belongs to the 2nd Air Defence Division (HQ in St Petersburg) of the 6th Air and Air Defence Forces Army (HQ in Saint Petersburg)
- S-400 surface-to-air missile systems
...
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän lentotukikohdat Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luettelo: Venäjän länsiosien lentotukikohdat, sis. Malline: Venäjän lentotukikohdat Euroopassa (karttamalline)
- vrt. Ydinvoimalat: Malline:Venäjän ydinvoimalakartta
- Huom. Venäjän merivoimien doktriini kesä 2022: mm. Luoteisväylän hallinta, Pysyvä tukikohta Välimerellä (onko se Libyassa/ Syyriassa?)
- Malline:Venäjän lentotukikohdat Euroopassa (luonnos)
- Kesken!
- Sis. avattava taulukko lentotukikohdista sotilaspiireittäin (osittain avattavaksi/sortattavaksi listaksi) sekä erillisellä värillä miehitysalueilla/muissa maissa (kuten Valko-Rusissa)+ kartta
Mallineen Paju/HL12 käyttöohje ja tekniset tiedot
Karttamallineen käyttö Venäjän lentotukikohtia ja yhteiskäyttöisiä lentoasemia käsittelevien artikkelien yhteydessä sekä muissa aihepiiriin liittyvissä artikkeleissa.
Kartalla esitetään Venäjän läntisimmät sotilaalliset lentoasemat. Lisäksi on esitetty osa Venäjän miehitysalueilla Ukrainassa ja Venäjän sotilaallisen liittolaismaan Valko-Venäjän alueella sijaitsevista, Venäjän käyttämistä lentotukikohdista.
Kesken! (Sisällön lähteistys ja kattavuuden täydentäminen kesken. Alulle 24.6.2023. Täydentynee vähin erin. Harkinnassa on myös venäläisten sotilaallisten lentopaikkojen ryhmittely Venäjän sotilaspiirien mukaisesti.)
Karttamallineen käyttö Venäjän lentotukikohtia käsittelevien artikkelien yhteydessä ja muissa aihepiirin artikkeleissa. Kartalla esitetään Venäjän läntisimmät lentotukikohdat ja yhteiskäyttölentoasemat. Värit tai karttasymbolit viittaavat tukikohtien tai lentoasemien tilaan seuraavasti: ...
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eurooppaa, pienin poikkeuksin
- Alakurtti: Alakurtti, Kantalahden piiri, Murmanskin alue
- Montšegorskin lentotukikohta (ULMG?): Montšegorsk, Murmanskin alue
- Nagurskaja (): Frans Joosefin maa, Primorjen piiri, Arkangelin alue (tämän Euroopan kartta-alueen pohjoispuolella)
- Olenja: Olenegorsk, Murmanskin alue
- Plesetsk: Plesetsk vai Mirnyi vai __ piiri, Arkangelin alue
- Rogatšovo (Amderma-2): Novaja Zemlja, Arkangelin alue
- Severomorsk-1 (ULAK?): Severomorsk, Murmanskin alue
- Severomorsk-3 (ULMV?): Severomorsk (vai joku piiri?), Murmanskin alue
- yhteis-/kaksoiskäyttölentoasemat: (mistä näyttö yhteiskäytöstä? esim. pitempiaikainen sijoitus...)
- Amderman lentoasema Amderma, Nenetsia
- Narjan-Marin lentoasema / Narjan-Mar, Nenetsia
- Varandeyn lentoasema / Varandei, Nenetsia
- Mezenin lentoasema/ Mezen, Arkangelin alue
- Kotlasin lentoasema/ Kotlas, Arkangelin alue ...
- Velskin lentoasema/ Velsk, Arkangelin alue ...
- lentoasema/ [[ ]], Arkangelin alue ...
- Uhtan lentoasema/ Uhta, Komin tasavalta ...
- lentoasema/ [[ ]], Komin tasavalta ...
- lentoasema/ [[ ]], Komin tasavalta ...
- (ven. Рогачёво, Rogatšovo)
- Amderma-2 (Rogachevo) air base
- ru:Рогачёво (аэродром)
- en:Rogachevo (air base) Amdierma-2
(ICAO: ULDR)
- katso luokka en:Category:Airports in Arkhangelsk Oblast
- alulle luokka Luokka:Novaja Zemlja, on useissa muissa wikikielissä
Rogatšovon lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Рогачёво | |||||||||
Sijainti | Rogatšovo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | sotilastukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Belušja Guba 13 km; __ km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛДР [2] |
Rogatšovon lentotukikohta (ven. Авиабаза Рогачёво, Aviabaza Rogatšovo) eli Rogatšovon sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Рогачёво; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬЛДР[2]), on Venäjän Arkangelin alueen Novaja Zemljan saarilla, maanteitse 13 kilometriä (linnuntietä 9 km) Belušja Gubasta koilliseen sijaitseva sotilaslentoasema.[3][4][1][5]
Tukikohdan esikunta (komentajan toimisto) sijaitsee Murmanskin alueen Safonovossa, ja on osa Venäjän Pohjoisen laivaston sotilaspiirin 45. lento- ja ilmapuolustusarmeijakuntaa.[6] Talvella 2020-2021 tukikohdassa testattiin osaltaan erityyppisten sotilaskoneiden sopivuutta arktisiin tehtäviin.[5] Joulukuusta 2020 lähtien Rogatšovon lentotukikohdassa toimivat lentokoneet ovat tulleet vuorotteluperiaatteen mukaisesti Venäjän Pohjoisen laivaston sotilaspiirin Murmanskin alueen tukikohdasta. Siksi esimerkiksi Montšegorskin ja Severomorsk-3 -tukikohdan Mikojan MiG-31BM ja Mikojan MiG-29KR -hävittäjiä on päivystänyt alkuvuonna 2021 Rogatšovossa.[1][6][5] Tukikohdassa on ollut myös logistisiin tarpeisiin Tupolev Tu-134 ja Antonov An-26 -koneita sekä yksi Iljušin Il-38 -kone etsintä- ja pelastustarkoituksiin.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Russian deployments, cold and hot Scramble, scramble.nl. 9.2.2021. Dutch Aviation Society. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 23.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) Rondeli Foundation, gfsis.org.ge. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Matthew Melino, Heather A. Conley & Joseph S. Bermudez Jr.: Ice Curtain: S-400 Deployments and Enhanced Defense of Russia’s Western Arctic (Rogachevo Air Base) CSIS Briefs, March 2020. 30.3.2020. Center for Strategic and International Studies, csis.org. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Anton Lavrov, Aleksei Ramm: Severnoje slijanije V Arktike ispytajut tipov bojevyh samoletov (Pohjoinen liittymäkohta: arktisella alueella kokeillaan useita erityyppisiä sotilaslentokoneita) Izvestija, iz.ru. 23.3.2021. Viitattu 23.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map Russian Military Transformation Tracker, Issue 3: December 2020-June 2021. Rondeli Foundation, gfsis.org.ge. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rogachevo Air Base (englanniksi) (wikimapia.org)
Alulle: "Venäjän valtiollinen laivaston koeammunta-alue", Arkangelin alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ehkä alulle kylänimellä: Njonoksa
Njonoksa (ven. Нёнокса) on kylä Venäjän Arkangelin alueella. Kylä sijaitsee noin 40 kilometriä Severodvinskistä länteen.[1][2][3][4] Noin kaksi kilometriä Vienanmeren eteläpuolella sijaitsevaan kylään on maantieyhteys.[3] Rautatieasema sijaitsee noin 2 kilometriä koilliseen. Perinteisellä pomorialueella sijaitsevassa kylässä kylämuseo ja suolamuseo.[5] Kylä kuuluu Severodvinskin kaupunkipiirin alaisuuteen. Njonoksan kylässä asuu noin 500 ihmistä.[4]
-
Njonoksan kylää kirkon tuntumassa.
-
Suolamuseon rakennus.
-
Njonoksan läheisyydessä sijaitsee Venäjän laivaston koeampuma-alue. Se sijaitsee Vienanmeren läheisyydessä noin 2 kilometrin etäisyydellä kylästä. Kuvan taka-alalla näkyy ilmeisesti joitain laivaston koeampuma-alueen rakennuksia.
Venäjän laivaston koeampuma-alue ja sen uutisoituja onnettomuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Njonoksan kylä on tullut tunnetuksi sen pohjoispuolella ja Sopkan sotilaskylän (ven. Сопка) naapurina toimivan Venäjän laivaston koeampuma-alueen vuoksi. Ampuma-alueella tapahtui esimerkiksi joulukuussa 2015 onnettomuus, jossa risteilyohjuksen laukaisun epäonnistuttua ohjus iskeytyi tuolloin asuinkäytössä olleeseen kerrostaloon rikkoen sen katon ja vaurioittaen neljää huoneistoa. Samalla radioaktiivista ainesta pääsi leviämään.[1] Myös elokuussa 2019 uutisoitiin vakavasta onnettomuudesta koeampuma-alueella. Tuolloin viisi ihmistä kuoli ja kolme loukkaantui. Njonoksan kylän asukkaille annettiin evakuointikehoitus. Tällä kertaa ilmavirtaus kuljetti radioaktiivista säteilyä myös Severodvinskiin, jossa säteilytasot nousivat hetkellisesti noin 20-kertaiseksi normaalitasoon nähden. Onnettomuuden syyksi kerrottiin ydinisotooppia hyödyntävän risteilyohjuksen (arvioiden mukaan 9M730 Burevestnik, NATO-koodi SSC-X-9 Skyfall) moottorin räjähdys.[2][6][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Russian cruise missile hits flats in Arctic accident 15.12.2015. BBC, bbc.com. Viitattu 1.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Mikko Leppänen & Inka Haukka: Venäläinen Rosatom-yhtiö: Viisi työntekijää kuoli torstain räjähdyksessä – lähialueen asukkaat hankkineet joditabletteja 10.8.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 1.7.2022. (suomeksi)
- ↑ a b Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 160. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vladimir Isachenkov / AP: Mysterious missile explosion, radiation spike in Russia raises questions 14.8.2019. staradvertiser.com. Viitattu 1.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Sergei Jakolev (ainakin kuvat): Нёнокса – секретное село поморов (Njonoksa - Pomorien salainen kylä) BarCaffe-portaali, barcaffe.ru. 20.1.2020. Viitattu 1.7.2022. (venäjäksi)
- ↑ Russian nuclear engineers buried after ‘Skyfall nuclear’ blast 13.8.2019. aljazeera.com. Viitattu 1.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
Montšegorskin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Мончегорск | |||||||||
ICAO-koodi | ULMG[1] | ||||||||
Sijainti | Montšegorsk, Murmanskin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | sotilastukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Montšegorsk 14 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
Montšegorskin lentotukikohta (ven. Авиабаза Мончегорск) eli Montšegorskin sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Мончегорск / аэропорт Мончегорск; ICAO: ULMG), on Venäjän Murmanskin alueella, maanteitse noin 14 kilometriä Montšegorskin kaupungin keskustasta koilliseen sijaitseva sotilaslentoasema.[2][3][1][4]
Montšegorskin lentotukikohdassa toimii Venäjän ilmavoimien 98. itsenäinen yhdistetty lentorykmentti (98 OSAP). Rykmentin lentokalustoon kuuluu Mikojan MiG-31BM ja Suhoi Su-24M/MR -hävittäjälentokoneita sekä Mil Mi-24 -taisteluhelikoptereita.[1][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Monchegorsk (ULMG) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Aleksei Ramm, Aleksei Kozatšenko: Severnaja MiGratsija: v Arktike budet sozdan istrebitelnyi aviapolk iz.ru. 5.2.2019. Viitattu 23.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 118-119 (lentotukikohtaa eikä sen Oktjabrski-asuintaajamaa ole merkitty kartalle). PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Russian Frontal Aviation Arms. Order of Battle easternorbat.com. 6.2.2022 (updated). Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Aerodrom Montšegorsk (venäjäksi) (wikimapia.org)
Severomorsk-3 (lentotukikohta ja taajama)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Severomorsk-3 -lentotukikohta Severomorsk-3 -sotilaslentoasema |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
аэродром Североморск-3 | |||||||||
Sijainti | Severomorsk-3, Severomorsk, Murmanskin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Severomorsk 32 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
Lentotukikohta Severomorsk-3 (ven. аэродром Североморск-3, tai ven. военно-морская база Североморск-3) on Venäjän Murmanskin alueella, maanteitse noin 30 kilometriä Severomorskin keskustasta kaakkoon ja 40 Murmanskista itään sijaitseva Venäjän Pohjoisen sotilaspiirin (aiemman Pohjoisen laivaston) lentotukikohta. Lentotukikohdasta 1-3 kilometriä pohjoiseen sijaitsee runsaan 2 000 asukkaan taajama, jonka nimenä on myös Severomorsk-3.[1]
Tukikohdassa toimii kaksi joukko-osastoa: 279. itsenäinen laivastohävittäjien lentorykmentti (279 OKIAP, yksikkö 26808) ja 100. itsenäinen laivastohävittäjien lentorykmentti (100 OKIAP, yksikkö 61287). Ensinmainitussa lentorykmentissä on kaksi laivueellista lentotukialuksesta (Admiral Kuznetsov) toimivaan kykeneviä Suhoi Su-33 -hävittäjiä, toisen lähteen mukaan koneista osa olisi mallia Suhoi Su-25UTG ja rykmentissä olisi myös taisteluhelikoptereita (Kamov Ka-52K?). Jälkimmäisessä lentorykmentissä on kaksi lauvuetta MiG-29KR/KUBR -hävittäjiä.[2][3][4][5][6][7]
-
Lentotukialus Admiral Kuznetsovilta Severomors-3:een palannut Suhoi Su-33 -hävittäjä (2017).
-
MiG-29 laskeutumassa Severomorsk-3:lle (2017).
-
Kamov Ka-27 -helikoptereita (2017).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 126. Karttasivun mittakaava 1:500 000, Kartalle on merkitty Severomorsk-3 -kylä, muttei sen läheistä lentokenttää. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ Severomorsk-3 (Malyavr) (ULMV). Североморск-3 (Малявр) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 31.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Russian Frontal Aviation Arms. Order of Battle easternorbat.com. 6.2.2022 (updated). Viitattu 31.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Roman Kretsyl, Aleksei Ramm, Jevgeni Dmitrijev: Snova v nebo: v morskoi aviatsii pojavitsja polk-geroi Izvestija, iz.ru. 25.12.2018. Viitattu 31.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Сформирован 100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк livejournal.com. 15.1.2016. Viitattu 31.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ 279 КИАП topwar.ru. 27.2.2016. Viitattu 31.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Отремонтированные Су-25УТГ topwar.ru. 21.12.2012. Viitattu 31.3.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
Severomorsk-1 -lentotukikohta Severomorsk-1 -sotilaslentoasema |
|
---|---|
аэродром Североморск-1 | |
ICAO-koodi | ULMD[1] |
Sijainti | Severomorsk, Murmanskin alue, Venäjä |
Koordinaatit | |
Tyyppi | lentotukikohta |
Liikenneyhteydet | |
Tärkein keskus ja etäisyys | Severomorsk 4 km |
Kiitotie | |
Severomorsk-1 -lentotukikohta (ven. аэродром Североморск-1, tai ven. военно-морская база Североморск-1; aiemmin myös nimellä Vayenga-1; ICAO: ULMD[1] tai ULAK) on Venäjän Murmanskin alueella toimiva Venäjän Pohjoisen laivaston (Pohjoisen sotilaspiirin) lentotukikohta. Se sijaitsee sivullisilta suljetun Severomorskin kaupungin eteläladalla, noin neljä kilometriä kaupungin keskustasta etelään. [1][3]
Lentotukikohdan rakenteiden uusimisesta uutioitiin useina 2010-luvun vuosina. Töihin sisältyi muun muassa kiitotien jatkaminen 3,5 kilometrin pituiseksi, mikä mahdollistaa kaikkien lentokonetyyppien operoimisen kentältä jatkossa. [2][4][5][6][7]
2020-luvulle tultaessa tukikohdassa toimi...[1][4]
Äskettäin useita useita Venäjän laivaston ilmajoukkojen heikkouksia on tuotu venäläisfoorumeilla esille ja keskusteltavaksi.[8][9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Severomorsk-1 (ULMD). Североморск-1 Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 20.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Началась реконструкция мурманского аэродрома Северного флота lenta.ru. 6.2.2012. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 126. Karttasivun mittakaava 1:500 000, Kartalle on merkitty Severomorsk-3 -kylä, muttei sen läheistä lentokenttää. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Info_Rus: «Суровые» аэродромы — Североморск-1 (Фотообзор) livejournal.com. 12.7.2015. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Идет реконструкция аэродрома Североморск-1 в Мурманской области regnum.ru. 28.10.2015. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Силовые структуры В Арктике построят и реконструируют 10 аэродромов для военных lenta.ru. 11.7.2016. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Воронежский аэродром Балтимор закончат реконструировать в 2018 году Izvestija, iz.ru. 25.12.2017. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Робкая надежда. Есть ли будущее у отечественной морской авиации? topwar.ru. 18.10.2021. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Морская авиация – из штопора к возрождению (Laivaston ilmavoimat - syöksykierteestä uudistumiseen (katsaus/mielipidekirjoitus)) topwar.ru. 6.11.2021. Viitattu 20.4.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- [ Vojennyi aerodrom __] (englanniksi) (wikimapia.org)
Plesetskin lentotukikohta, Plesetskin sotilaslentoasema, tai Plestsyn lentoasema, Mirnyi (Plesetsk), Arkangelin alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:Plestsy Airport Plesetsk air base in Mirny
- ru:__(аэродром)
- katso luokka en:Category:Airports in Arkhangelsk Oblast
Plesetskin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Плесцы | |||||||||
Plesetskin sotilaslentoasemaa vuonna 1998. |
|||||||||
Sijainti | Mirnyi (Plesetsk), Arkangelin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | sotilaslentoasema | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Mirnyi km; __ km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛАП [2] |
Plesetskin sotilaslentoasema tai Plesetskin lentotukikohta (ven. ; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬЛАП[2]) on Venäjän Arkangelin alueen Mirnyin suljetussa kaupungin itäpuolella sijaitseva, Venäjän pohjoisen laivaston sotilaspiirin alueella sijaitseva sotilaslentoasema. Siellä toimii Moskovan sotilaslentokuljetusten komentokeskuksen alaisuudessa oleva 566. sotilaskuljetuslentoryhmentti.
- "Plesetsk air base
Mirny, Arkhangelsk Oblast Mixed Aviation Squadron
- uusi: Established on 1 December 2020 (https://www.gfsis.org/russian-monitor/view/2902)
- Belongs to the 566th Military Transport Aviation Regiment (Seshcha air base, Bryansk Oblast) of the 12th Military Transport Aviation Division (HQ in Tver) of the Military Transport Aviation Command (HQ in Moscow)
- lentokalusto: Antonov An-26 kuljetuslentokoneita, Mil Mi-8 -helikoptereita ja miehittämättämiä Orlan-tiedustelulennokkeja (UAV)
__ sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром __; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬЛАП[2]) eli __ (ven. Авиабаза __, Aviabaza __), on Venäjän Arkangelin alueen __, maanteitse __ kilometriä [[__]]sta koilliseen sijaitseva sotilaslentoasema.[3][1][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Russian deployments, cold and hot Scramble, scramble.nl. 9.2.2021. Dutch Aviation Society. Viitattu 16.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013, päivitetty 2022. Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) Rondeli Foundation, gfsis.org.ge. Viitattu 16.6.2022. (englanniksi)
- ↑ __Anton Lavrov, Aleksei Ramm: __Severnoje slijanije V Arktike ispytajut tipov bojevyh samoletov (__Pohjoinen liittymäkohta: arktisella alueella kokeillaan useita erityyppisiä sotilaslentokoneita) Izvestija, iz.ru. __23.3.2021. Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Vojennyi aerodrom Plesetsk (Военный аэродром Плесецк) (venäjäksi) (wikimapia.org)
Плесецк ЬЛАП
Arkangeli-Vaskovon lentoasema eli Arkangeli-Vaskovo, [[__]], Arkangelin alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ru:Васьково (аэропорт)
- en:Vaskovo Airport (ICAO: УЛАХ (ULAH) )
- de:Flughafen Waskowo
- kotisivusto, about (venäjäksi) АКЦИОНЕРНОЕ ОБЩЕСТВО «2-ОЙ АРХАНГЕЛЬСКИЙ ОБЪЕДИНЕННЫЙ АВИАОТРЯД» - ОБ АЭРОПОРТЕ (venäjäksi) (2aoao.ru)
- kiitotie 2441 х 32 м, per kotisivu/about
- katso luokka en:Category:Airports in Arkhangelsk Oblast
Обозначение Национальное (2 ekaa) Между-народное (kansainvälinen 3.) -? Архангельск, ТОИВ УЛАУ + Архангельск / Васьково УЛАХ ЬЛАХ +- Архангельск / Талаги УЛАА ЬЛАА ULAA -? Архангельск, ЦАВС УЛАЦ
Arkangeli-Vaskovon lentoasema | |
---|---|
аэродром Архангельск-Васьково | |
Sijainti | Vaskovo, Primorjen piiri, Arkangelin alue, Venäjä[1] |
Koordinaatit | |
Tyyppi | kansallinen lentoasema |
Liikenneyhteydet | |
Tärkein keskus ja etäisyys | Arkangeli 22 km |
Kiitotie | |
Huomioita | |
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: УЛАХ ja ЬЛАХ [3] |
Arkangeli-Vaskovon lentoasema tai Vaskovon lentoasema (ven. Аэродром Васьково, Aerodrom Vaskovo); kansallinen lentopaikkatunnus: УЛАХ ja ЬЛАХ[3]), on Venäjän Arkangelin alueen Primorjen piirissä, Vaskovon taajaman lähellä, maanteitse 22 kilometriä (linnuntietä 12 km) Arkangelista etelään sijaitseva kansallista lentoliikennettä palveleva lentoasema.[1][2][4]
Lentoasemalta lennetään erityisesti alueellisia lentoja, joilla kuljetetaan matkustajia, rahtia ja postia. Lentoasemalla toimivan lentoyhtiön kalustoon kuuluu Antonov An-24, Antonov An-26, Antonov An-32, Antonov An-2, Jakovlev Jak-40, Let L-410 UVP-E, Jakovlev Jak-18T ja EMV-120 -lentokoneita.[2][5] Lisäksi lentoasemalta lennetään useantyyppisillä helikoptereilla (kuten Mil Mi-8MT ja Mil Mi-8T, Mil Mi-26).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Aeroport Vaskovo (g. Arhangelsk) airports-online.ru. Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Ob aeroporte 2aoao.ru. Aktsionernoje obštšestvo "2-oi Arhangelski objedinjennyi aviaotrjad". Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti; viitettäscramble.nl
ei löytynyt - ↑ a b 2-oi Arhangelski objedinjennyi aviaotrjad aviaport.ru. Viitattu 16.6.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [ __Rogachevo Air Base] (englanniksi) (wikimapia.org)
Läntinen sotilaspiiri: 3/2024- Leningradin sotilaspiiri ja Moskovan sotilaspiiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- sis. Itämeren laivasto
- Petroskoin lentoasema (ULPB), Äänisenrannan piiri, Karjalan tasavalta
- Gromovon lentotukikohta (Gromovo), Käkisalmen piiri, Leningradin alue
- Pribylovon lentotukikohta (ULLY?), Koiviston kaupunkikunta, Viipurin piiri, Leningradin alue
- Suursaaren helikopteritukikohta (aktivoitavissa, koodi:), Jaaman piiri, Leningradin alueen
- Puškinin lentotukikohta (ULLP), Puškin, Pietari
- Pihkovan lentoasema (ULOO), Pihkova, Pihkovan alue
- Ostrovin lentotukikohta (____), Ostrov tai Ostrovin piiri, Pihkovan alue
- Donskojen lentotukikohta (____), Svetlogorskin piiri, Kaliningradin alue
- Kaliningrad-Tškalovskin lentotukikohta (____), Kaliningrad, Kaliningradin alue
- Kaliningradin lentoasema (UMKK), Gurjevsk, Kaliningradin alue
- Vologda-Kipelovo (____), Vologdan piiri, Vologdan alue
Moskovan sotilaspiiri oli Venäjän länsiosassa sijaitseva Venäjän asevoimien hallinnollinen alue (sotilaspiiri), joka kattaa samat Moskova ympäröivät federaatiosubjektit kuin Venäjän Keskinen federaatiopiiri Nižni Novgorodin alueella täydennettynä.[1][2]
Ensimmäisen kerran Moskovan sotilaspiirin perusti Venäjän keisarikuntaa johtanut keisari Aleksanteri II elokuussa 1864. Sotilaspiiri oli olemassa siitä lähtien myöhemmissä valtiomuodostelmissa joulukuuhun 2010 saakka. Tuolloin silloiset Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit yhdistettiin Läntiseksi sotilaspiiriksi.[3] Vuonna 2021 Läntisestä sotilaspiiristä erotettiin lyhytaikainen Pohjoisen laivaston sotilaspiiri (2021-2024).[4][5] Läntinen sotilaspiiri ja Pohjoisen laivaston sotilaspiiri lakkautettiin helmikuussa 2024 annetulla presidentin asetuksella, jolloin näiden kattamat alueet ryhmiteltiin uudelleen Moskovan sotilaspiiriksi ja Leningradin sotilaspiiriksi.[1][2][6]
Alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuun alussa 2024 voimaan astuneen sotilaspiirijaon mukaan Moskovan sotilaspiiriin kuuluvat Venäjän länsiosasta seuraavat federaatiosubjektit (aakkosjärjestyksessä): Belgorodin alue, Brjanskin alue, Ivanovon alue, Jaroslavlin alue, Kalugan alue, Kostroman alue, Kurskin alue, Lipetskin alue, Moskovan alue,Moskovan kaupunki, Nižni Novgorodin alue, Orjolin alue, Rjazanin alue, Smolenskin alue, Tambovin alue, Tverin alue, Tulan alue, Vladimirin alue, Voronežin alue.[2] Alue vastaa Venäjän Keskistä federaatiopiiriä Nižni Novgorodin alueella täydennettynä.
Samat alueet kuuluivat Moskovan sotilaspiiriin myös ennen vuotta 2010 vallinneessa sotilaspiirijaossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Joona Laukkanen: ISW: Venäjä teki muutoksen, jolla se valmistautuu potentiaaliseen sotaan Natoa vastaan Ilta-Sanomat, is.fi. 27.2.2024. Viitattu 30.3.2024, viitemalline käyttöön.
- ↑ a b c Ukaz prezidenta Rossijskoi Federatsii ot 26.2.2024 No 141 "O vojenno-administrativnoi delenii Rossijskoi Federatsii (Указ Президента Российской Федерации от 26.02.2024 № 141 "О военно-административном делении Российской Федерации") (linkki asetuksen sivulle 1 (9)) pravo.gov.ru. 26.2.2024. Viitattu 30.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ Dmitry Medvedev signed Executive Order on reform of military administrative division of the Russian Federation and establishment of new military districts 21.9.2010. President of Russia, kremlin.ru. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
- ↑ The Arctic Grows in Importance as Russia Establishes New Military District Russia Monitor. 18.6.2020. warsawinstitute.org. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Anna Maria Dyner: Russia Forms the Military District of the Northern Fleet PISM Spotlight no 4-2021 (pdf). 2021. Polski Instytut Spraw Międzynarodowych, pism.pl. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Emil Kastehelmi: Analyysi: Venäjä uhoaa kokoavansa valtavasti uutta sotavoimaa – Tästä on kyse Iltalehti, il.fi. 29.3.2024. Viitattu 30.3.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [ ] (englanniksi) ()
|
- Soltsyn lentotukikohta (ЬЛЛЛ), Soltsy, Novgorodin alue
- Borisovski-Hotilovon lentotukikohta (XUEH?), Vyšni Volotšokin piiri, Tverin alue
- Tver-Migalovon lentotukikohta (____), Tver, Tverin alue
- Rjazan-Djagilevon lentotukikohta (УУБД ja ЬУБД), Rjazan, Rjazanin alue
- Tškalovskin lentotukikohta (УУМУ ja ЬУМУ), Štšolkovo, Moskovan alue
- Kubinkan lentotukikohta (УУМБ ja ЬУМБ; UUMB) Kubinka, Moskovan alue
- Ostafjevon lentotukikohta (УУМО ja ЬУМО; UUMO) Ostafjevo, Moskova
- Ramenskojen lentoasema / Gromovin lentotekniikan tutkimusinstituutti () Ramenskojen ja Žukovskin, Moskovan alue
- Vladimir-Semjazinon lentoasema (УУБЛ ja ЬУБЛ) Vladimir, Vladimirin alue
- Šatalovon lentotukikohta (____), Potšinokin piiri, Smolenskin alue
- Vjazma-Dvojevka (____), Vjazma, Smolenskin alue
- Šaikovkan lentotukikohta (____), Kirovin piiri, Kalugan alue
- Ivanovon pohjoinen lentotukikohta (UUDI?), Ivanovo, Ivanovon alue
..
- sis. Mustanmeren laivasto (?)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- eteläosiltaan osaksi Eurooppaa
lat=46.5391, long=39.5477
Kuštšjovskajan lentotukikohta (ven. База ВВС Кущёвская, basa VVS Kuštšjovskaja) eli Kuštšjovskajan sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Кущёвская), on Venäjän Krasnodarin aluepiirissä, __ kilometriä __sta __seen sijaitseva Venäjän asevoimien __tukikohta.[1][2][3]
Varastohalli, jossa oli UMPK-liitosarjoilla varustettuja lentopommeja, joutui ukrainalaisten dronehyökkäyksen kohteeksi 27. huhtikuuta 2024.[4] [5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Kushchovskaya (Kushevskaya) (URRD) Кущёвская Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ David Axe: Russian Airmen Filled A Shed With Powerful Glide Bomb Kits. Soon, Dozens Of Ukrainian Drones Swarmed In. forbes.com. 1.5.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Jake Epstein: Russia's pulling its aircraft away from the front lines as Ukraine hits air bases with deep strikes, Western intel says businessinsider.com. 3.5.2024. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [] (englanniksi) ()
Venäjän käyttämät miehitysalueiden ja Valko-Venäjän tukikohdat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hvardijsken lentotukikohta, Hvardijske, Ukraina/ Krim (Venäjän miehittämä alue)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hvardijske on kaupunkityyppinen taajama Simferopolin piirissä uk:Гвардійське (Сімферопольський район), ru:Гвардейское (Симферопольский район) ja en:/ en:Simferopol Raion
- venäjäksi Gvardeiskoje, siis venäjästä translitteroiden nimellä [[Gvardeiskojen
Sevastopol-Belbekin lentoasema; ohjaus sivuilta Belbekin lentotukikohta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Džankoin lentotukikohta, Ukraina/ Krim (Venäjän miehittämä alue)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buturlinovkan lentotukikohta (ven. военный аэродром Бутурлиновка) on Venäjän Voronežin alueella, noin 4 kilometriä Buturlinovkan keskustan eteläpuolella sijaitseva lentotukikohta. Lentotukikohdassa on betonipäällysteinen 2,5 kilometriä pitkä kiitotie.
Täydennä/Lähteistä! Taganrog-Tsentralnyi -lentotukikohta, Taganrog, Rostovin alue, Venäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:Taganrog-Central (air base); Taganrog, Rostovin alue
- ru:Таганрог-Центральный (аэродром): "Дислоцируется военно-транспортная авиация (5-я авиационная группа 6955-й АвБ) на самолётах Ил-76 и 325-й авиаремонтный завод. "
Taganrog-Tsentralnyi (ven. Таганрог-Центральный; kansallinen lentopaikkakoodi: ЬРРЦ) on Taganrogissa, Venäjän Rostovin aluella sijaitseva lentotukikohta. Venäjän ilmavoimilla on ollut siellä esimerkiksi Iljušin Il-76 -kuljetuslentokoneita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aerodrom Taganrog (Tsentralnyi) (venäjäksi) (wikimapia.org)
- Muzei aviatsionnoi tehniki na territorii aerodroma Taganrog-Tsentralnyi (venäjäksi) (taganrog-avia.ru)
- en:Taganrog Yuzhny Airport; Taganrog, Rostovin alue
- Таганрог / Южный УРРТ ЬРРТ
Taganrogin eteläinen lentoasema eli Taganrog-Južnyin lentotukikohta (ven. (военный) аэродром Таганрог-Южный, (vojennyi) aerodrom Taganrog-Južnyi, kansallinen lentopaikkatunnus: УРРТ ja ЬРРТ) on Venäjän Rostovin alueen Taganrogissa sijaitseva lentoasema/lentotukikohta. Se on palvellut sekä siviili- että sotilasilmailun yhteiskäyttölentoasemana (Taganrogin eteläinen lentoasema). Lentoaseman itäpäässä sijaitsee Berijevin lentokonetehdas, joka on nykyisin osa OAK-konsernia (United Aircraft Corporation, UAC).
scramble: joukko-osastot ja kalusto? onko siviili, yhteiskäyttö vai lentotukikohta ja lentokonetehtaan koekenttä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- В Таганроге за 250 млн рублей реконструируют аэродром “Южный” (3.8.2020) (venäjäksi) (panram.ru/)
- [https://rostovgazeta.ru/news/society/28-09-2020/v-dekabre-2021-goda-zakonchat-rekonstruktsiyu-aerodroma-yuzhnyy-v-taganroge В декабре 2021 года закончат реконструкцию аэродрома Южный в Таганроге
(28.9.2020)] (venäjäksi) (rostovgazeta.ru)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]__
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Aerodrom __ (venäjäksi) (wikimapia.org)
Rostov-Tsentralnyi, lentotukikohta, Rostovin alue, Venäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:Rostov-Central (air base); Donin Rostov, Rostovin alue
- "535th Independent Composite Aviation Regiment (Rostov-on-Don with two mixed transport squadrons with An-26RT, An-12BK, Tu-134, L-410UVP-E20)" per en:4th Air and Air Defence Forces Army, 2020's
- vertaa/ Katso myös: Donin Rostovin lentoasema, entinen
- fiwikiin artikkeli: Rostov-Platovin lentoasema, tai Platovin kansainvälinen lentoasema 12/2017-
- en:Platov International Airport, Aksain piirissä, Rostovin itäpuolelle
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]__
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Aerodrom __ (venäjäksi) (wikimapia.org)
Jeiskin lentoasema Jeiskin lentotukikohta |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Ейск | |||||||||
Jeiskin lentoaseman terminaali- ja lennonjohtorakennus. |
|||||||||
IATA-koodi | EIK | ||||||||
ICAO-koodi | URKE[1] | ||||||||
Sijainti | Jeisk, Krasnodarin aluepiiri, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta, sotilas- ja siviili-ilmailun yhteiskäyttölentoasema | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Jeisk 5 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: УРКЕ ja ЬРКЕ [2] |
Jeiskin lentoasema (ven. аэродром Ейск; УРКЕ ЬРКЕ lyhenne IATA: EIK, ICAO: URKE; kansallinen lentopaikka-tunnus: УРКЕ ja ЬРКЕ [2]) on sotilas- ja siviili-ilmailun yhteisesti käyttämä lentoasema lähellä Jeiskin kaupunkia Venäjän Krasnodarin aluepiirissä.[1][3]
Venäjän laivaston ilmailutoimintaa... , Морской авиации ВМФ России в Ейске /https://bmpd.livejournal.com/3384482.html
Venäjän laivaston käyttämä lentotukikohta... / Headquarters Russian Navy [1]
-
Suhoi Su-24 -hävittäjälentokone Jeiskin lentoasemalla (2009).
-
Mikojan MiG-29KUB -hävittäjälentokone Jeiskin lentoaseman avointen ovien päivänä (2013).
-
Jeiskin sekä sotilas- että siviililiikenteen käyttämää lentoasemaa.
- [3]: Yeysk air base; Yeysk, Krasnodar Krai
859th Centre for Combat Application and Training of the Naval Aviation Air Crews (unit number - 49371) Belongs to the naval aviation of the Russian Navy's central command
Ka-27M anti-submarine warfare helicopters (https://bmpd.livejournal.com/3384482.html) At least one Il-20M reconnaissance aircraft Other types of aircraft
- [1]: 859th Centre for Combat Application and Crew Training for Naval Aviation
859-й центр боевого применения и переучивания летного состава морской авиации ВМФ 859 TsBP i PLS MA VMF v/ch 49371 An-26 An-140-100 Il-38(N) Il-20 Ka-27PL Ka-28 Ka-29 L-39 MiG-29K/KUB Su-25UTG Su-30SM Su-33
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Yeysk (URKE), Ейск Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä)) 2013, päivitetty 14.7.2022. Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 20.8.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Airbase Yeysk (englanniksi) (wikimapia.org)
- en: (air base), ru:
- en:Krasnodar Higher Military Aviation School of Pilots, sotilasilmailun koulutus...
Kuštšjovskajan lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Кущёвская | |||||||||
Sijainti | Kuštšjovskaja, Kuštšjovskajan piiri, Krasnodarin aluepiiri, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta, | ||||||||
Valmistumisvuosi | 1952 | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Kuštšjovskaja 6 km, Tihoretsk 88 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬРРД [2] |
Kuštšjovskajan lentotukikohta (ven. База ВВС Кущёвская, basa VVS Kuštšjovskaja) eli Kuštšjovskajan sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Кущёвская; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬРРД[2])), on Venäjän Krasnodarin aluepiirissä, noin 6 kilometriä Kuštšjovskajan (stanitsa) keskustasta länsilounaaseen sijaitseva Venäjän ilmavoimien lentotukikohta.[3][4][1]
Lentotukikohdan lentävään kalustoon kuuluu Mikojan MiG-29, Suhoi Su-25, Suhoi Su-27/27P/SK ja Suhoi Su-27UBK -hävittäjälentokoneita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kushchovskaya (Kushevskaya) (URRD) Кущёвская Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 25.1.2024. Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 1.6.2024. (venäjäksi)
- ↑ Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Ukraine Drone Strike on Russian Airfield Hit Su-27 Fighter Jet: Report newsweek.com. 21.5.2024. Dutch Aviation Society. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [] (englanniksi) ()
- en:Tikhoretsk (air base) (URKT), en:Tikhoretsk, uk:Тихорєцьк (аеродром), ru:Тихорецк
- en:Krasnodar Higher Military Aviation School of Pilots, sotilasilmailun koulutus...
Tihoretskin lentotukikohta (Тихорецк) on lentotukikohta Tihoretskin kaupungin pohjoislaidalla, Venäjän Krasnodarin aluepiirin Tihoretskin piirissä. Se palvelee ...
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [] (englanniksi) ()
Korenovskin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Кореновск | |||||||||
Sijainti | Korenovsk, Krasnodarin aluepiiri, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Korenovsk 4 km (maanteitse) | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
Korenovskin lentotukikohta (ven. База ВВС Кореновск, basa VVS) eli Korenovskin sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Кореновск), on Venäjän Krasnodarin aluepiirissä, neljä kilometriä Korenovskin keskustasta lounaaseen sijaitseva Venäjän asevoimien helikopteritukikohta.[2][3][1][4]
Korenovskissa toimii 55. riippumaton helikopterikykmentti (55 OVP; yksikkö 35666). 55 OVP:llä on ollut lentue Mil Mi-8AMTSh -kuljetuskoptereita, lentue Mil Mi-28N ja Mil Mi-35M -hyökkäyskoptereita sekä lentue Kamov Ka-52 hyökkäyskoptereita. Korenovskin ja Budjonnovskin helikoptereita osallistui Venäjän Krimin miehitykseen Krimin vuonna 2014.[2][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Korenovsk (URKO) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Ceremony decorating the 393rd Air Force base with the Order of Kutuzov kremlin.ru. 14.6.2012. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korenovsk air base (englanniksi) (openaip.net)
Jatka: Ahtubinskin lentotukikohta, Ahtubinsk, Astrahanin alue, Venäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- paikkakunnat (historia)
- historia 1970-2020-luku
Ahtubinskin lentotukikohta Venäjän valtion koelentokeskus |
|
---|---|
военный аэродром Ахтубинск 929 Государственный лётно-испытательный центр Министерства обороны имени В. П. Чкалова |
|
Sijainti | Ahtubinsk, Astrahanin alue, Venäjä |
Koordinaatit | |
Tyyppi | lentotukikohta, lentävän kaluston ja asejärjestelmien testi- ja koulutuskeskus |
Valmistumisvuosi | 1920 (Moskovassa)[1] |
Liikenneyhteydet | |
Tärkein keskus ja etäisyys | Ahtubinsk 3 km |
Kiitotiet | |
Huomioita | |
Huomioita | kansallinen lentopaikkatunnus: ЬРВХ[3] |
Ahtubinskin lentotukikohta (ven. военный аэродром Ахтубинск, Vojennyi aerodrom Ahtubinsk, suom. Ahtubinskin sotilaslentokenttä; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬРВХ[3]), on lentotukikohta Venäjä Astrahanin alueella. Se on tunnettu erityisesti siellä toimivasta, Venäjän asevoimien käyttöön tulevien sotilaslentokoneiden testaamisesta ja sotilaallisten järjestelmien kehittämiseen osallistumisesta.[4][1][5] Tukikohta sijaitsee Ahtubinskin kaupunkin kyljessä; lentotukikohtaan on kolme kilometriä Ahtubinskin keskustasta. Tukikohdan uusi 4 000 metriä pitkä ja 60 metriä leveä kolmas kiitorata otettiin käyttöön keväällä 2013.[6]
Tukikohdassa toimii 929. Venäjän puolustusministeriön V. P. Tškalovin valtiollinen lentotestauskeskus (ven. 929 Государственный лётно-испытательный центр Министерства обороны Российской Федерации имени В. П. Чкалова, lyhenteitä käyttäen (ven. 929 ГЛИЦ ВВС имени В. П. Чкалова tai 929 GLITs; sotilasyksikkö 15650), eli tiivistäen Venäjän valtion koelentokeskus. Lentokeskus on nimetty koelentäjä, Neuvostoliiton sankari Valeri P. Tškalovin mukaan.[1][2][5][7][4]
Lentokoneiden testaus- ja koulutuskeskuksena toimivan tukikohdan lentokalusto on hyvin monipuolinen. Tyypillisesti esimerkiksi uusien lentokoneiden, helikoptereiden ja niiden järjestelmien sekä aseiden, maatuen ja lennon tukijärjestelmien samoin kuin miehittämättömien lentolaitteiden (UAV) testaaminen, samoin kuin järjestelmäpäivitykset kuuluvat koelentokeskuksen toimintaan. Koelentokeskus on samalla myös koulutuskeskus.[4][1][5] 929 GLITs:n lentokalustoa ovat muun muassa: Antonov An-12BK/PPS, Antonov An-26KPA, Antonov An-72, Antonov An-124, [Iljušin Il-76MD, Suhoi Su-27/27SM/SM3/UB/UP, Mikojan MiG-29SMT/UBM, MiG-31BM, Suhoi Su-24M/Suhoi Su-25SM3, Suhoi Su-30SM, Suhoi Su-34, Suhoi Su-35, Suhoi Su-57 (T-50-2 PAKFA) ja Jakovlev Jak-130 (harjoitushävittäjä).[2][5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän valtion koelentokeskuksen historia alkaa vuodesta 1916, ja ensimmäisen oman lentokentän se sai toimintaansa varten vuonna 1920; yksikkö toimi aluksi Moskovassa. Vuosina 1932-1935 koelentokeskus muutti Štšelkovoon, jonne rakennettiin uusi lentokenttä.[1] Vuonna 1940 - sodan lähestyessä Moskovaa - ilmavoimien tutkimusinstituutin nimellä kulkeva koelentokeskus muutti Sverdlovskin Koltsovon lentokentälle. Tammikuussa 1943 tutkimusinstituutti palasi Štšelkovoon. Kolme instituuttia yhdistettiin toukokuussa 1944 valtiolliseksi ilmavoimien tieteelliseksi ja testauslaitokseksi (GosNII VVS KA). Laitoksen palveluksessa oli yli 2 500 sotilas- ja 1 050 siviilityöntekijää.[1]
Ensimmäinen Neuvostoliitossa testattu suihkukone oli sotasaaliiksi saatu Messerschmitt Me-262, mikä auttoi suihkumoottorikäyttöisten neuvostoliittolaisten koneiden kehittelyä. Esimerkiksi lokakuussa 1946 saatiin valmiiksi sittemmin MiG-9 -suihkukoneena tunnetun konemallin testit. Vuosina 1960-1961 laitoksen kotipaikka siirrettiin Ahtubinskin, jonne oli jo vuonna 1949 perustettu ja siirretty osa testaus- ja koelentotoiminnoista. Tämä siirros oli yhteydessä rakettitekniikan nopeaan kehittymiseen, joka oli päässyt vauhtiin jo sotasaaliiksi saatujen V-1 ja Henschel-136 -ohjusten myötä. Osia ilmavoimien koelento- ja testaustoiminnoista sijoitettiin myös muualle (toimipisteet olivat: Tškalovskaja, Vladimirovka/Ahtubinsk, Volsk ja Feodosia). 1960- ja 1970-luvulla testattiin myös avaruuslentoihin liittyviä tarpeita.[1]
(Historiaosuus kaipaa jatkoa 1970-luvusta-)[1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Alexander Salmin: Государственный летно-испытательный центр ((Venäjän) valtion koelentokeskus) ahtubinsk.ru. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Akhtubinsk (URWH) - Ахтубинск Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimisia tunnuksia. Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 28.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Военный аэродром Ахтубинск готовится к новому этапу реконструкции (Ahtubinskin sotilaslentokenttä valmistelee uutta kunnostustöiden vaihetta) Regnum, regnum.ru. 16.1.2017. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Russia's Akhtubinsk State Flight Test Centre on the rise Scramble, scramble.nl. 17.2.2021. Dutch Aviation Society. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Новая взлетно-посадочная полоса в Ахтубинске приняла первый бомбардировщик (Астраханская обл.) (Ahtubinskin uusi kiitotie vastaanotti ensimmäisen pommittajan (Astrahanin alue)) Regnum, regnum.ru. 7.5.2013. Viitattu 27.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map - Akhtubinsk air base (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Vojennyi aerodrom Ahtubinsk (Военный аэродром Ахтубинск) (venäjäksi) (wikimapia.org)
Budjonnovskin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Будённовск | |||||||||
ICAO-koodi | URMB | ||||||||
Sijainti | Budjonnovsk, Stavropolin aluepiiri, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Budjonnovsk 18 km (maanteitse) | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
Budjonnovskin lentotukikohta (ven. База ВВС Будённовск) eli Budjonnovskin sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Будённовск) (ICAO: URMB), on Venäjän Krasnodarin aluepiirissä, 18 kilometriä Budjonnovskin keskustasta luoteeseen sijaitseva Venäjän maavoimien lentotukikohta.[2][3][1][4]
Budjonnovskissa toimii sekä 386. hyökkäyslentorykmentti (yksikkö 75388) että 487. riippumaton helikopterirykmentti (487 OVP, yksikkö 44936).[2][3]
386. lentorykmentin kalustona on Su-25SM ja Suhoi Su-25SM3 -maataistelulentokoneita.[3] 487 OVP on helikopterirykmentti. Sillä on kuljetuslentue, jonka kalustona on Mil Mi-8AMTSh ja Mi-8MTV-5 -helikoptereita. Lisäksi rykmentissä on kaksi taistelulentuetta, joilla on Mil Mi-24, Mil Mi-28N ja Mil Mi-35M -helikoptereita.[2][3] Korenovskin ja Budjonnovskin helikoptereita osallistui Venäjän Krimin miehitykseen Krimin vuonna 2014.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Budyonnovsk (Budennovsk) (URMB) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Russian Frontal Aviation Arms. Order of Battle easternorbat.com. 6.2.2022 (updated). Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- Primorsko-Ahtarsk (ICAO: XRKP) (ven. Приморско-Ахтарск)
- en:Primorsko-Akhtarsk (air base)
Primorsko-Ahtarskin lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Приморско-Ахтарск | |||||||||
ICAO-koodi | XRKP | ||||||||
Sijainti | Primorsko-Ahtarsk, Krasnodarin aluepiiri, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Primorsko-Ahtarsk 5 km (maanteitse) | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
Primorsko-Ahtarskin lentotukikohta (ven. База ВВС Приморско-Ахтарск) eli Primorsko-Ahtarskin sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Приморско-Ахтарск) (ICAO: XRKP), on Venäjän Krasnodarin aluepiirissä, 5 kilometriä Primorsko-Ahtarskin keskustasta koilliseen sijaitseva Venäjän ilmavoimien sotilastukikohta.[2][3][1][4][5][6]
Primorsko-Ahtarskissa toimii Venäjän Eteläisen sotilaspiirin 960. rynnäkkölentorykmentti (960 ShAP, yksikkö 75387).[1][3][2] Vuoden 2021 lopulla rykmenttiin kuului kaksi lentuetta Suhoi Su-25SM ja Suhoi Su-25SM3 -hävittäjiä.[1][4][2]
Primorsko-Ahtarskin lentotukikohdassa palveleva joukko-osasto on osallistunut 2000-luvulla Venäjän sotatoimiin ainakin Ukrainassa ja Syyriassa.[7][8] 960. rynnäkkölentorykmentti on sotinut myös Tšetšeniassa ja Georgiassa.[2] Tukikohtaa on käytetty myös venäläisten "lomailevien" palkkasotureiden lennättämiseen Syyriaan.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Primorsko/Akhtarsk ( ) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Thomas Newdick: How The Russian And Ukrainian Air Forces Stack Up Against Each Other. In an air war, Ukraine and Russia can bring to bear many similar aircraft types, but in vastly different quantities. thedrive.com. 23.12.2021. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Russian Frontal Aviation Arms. Order of Battle easternorbat.com. 6.2.2022 (updated). Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
- ↑ __Viktor Gennadjevitš: Войсковая часть __, авиабаза аэродрома города Приморско-Ахтарск army-today.ru. Viitattu 13.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Авиабаза в Краснодарском крае lenta.ru. Viitattu 13.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Откуда российские самолеты атакуют Украину: список и карта аэродромов tsn.ua. 21.3.2022. Viitattu 13.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Syria: Data on the Russian 960th Ground Attack Aviation Regiment Has Been Tracked, 16.11.2015, informnapalm.org, Viitattu 13.4.2022 (englanniksi)
- ↑ Russian Private Military Companies As Licensed Tool of Terror 24.11.2015, informnapalm.org, Viitattu 13.4.2022 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aerodrom Primorsko-Ahtarsk (Аэродром Приморско-Ахтарск) (venäjäksi) (wikimapia.org)
- Приморско-Ахтарск 960 штурмовой авиационный полк (25.1.2017) (venäjäksi) (livejournal.com)
- Marinovka, Volgogradin alue, _____000 as. kaupunki / taajama
- Morozovsk, Rostovin alue, noin 20 000-30 000 as. kaupunki
- Millerovo, Rostovin alue, 30 000-50 000 as. kaupunki
Vologda-Kipelovo, Fedotovon maalaiskunta, Vologdan piiri, Vologdan alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ohjaukset nimimuodoista: Kipelovon lentotukikohta, Fedotovon lentotukikohta
- en:Fedotovo (air base), 44 km west of Vologda
- ru:Кипелово (авиабаза)
Vologda-Kipelovo Kipelovon lentotukikohta |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Вологда / Кипелово | |||||||||
Tupolev Tu-142 meritiedustelu- ja sukellusvenetorjuntalentokone Kipelovon lentotukikohdassa. |
|||||||||
Sijainti | Fedotovon maalaiskunta, Vologdan piiri, Vologdan alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Vologda 53 km (maanteitse) | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛВФ [2] |
Vologda-Kipelovo tai Kipelovon lentotukikohta tai Fedotovon lentotukikohta (ven. военный аэродром Вологда / Кипелово, Vojennyi aerodrom Vologda/ Kipelevo, suom. Vologda-Kipelovon sotilaslentokenttä; ven. База Морской авиации Северного флота Кипелово/Федотово, aiemmin myös ven. Вологда-18, Vologda-18; kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛВФ [2]), on lentotukikohta Vologdan alueen Vologdan piirin Fedotovon maalaiskunnassa Venäjällä. Tukikohta on sisämaan sijainnistaan huolimatta Venäjän Pohjoisen laivaston sotilaspiirin meritiedusteluun ja sukellusveneiden torjuntaan käytettyjen lentokoneiden sijoituspaikka.[3][1] Lentotukikohdan lennonjohtotornista on maanteitse noin 53 kilometriä aluekeskus Vologdan keskustaan. Tukikohdassa on 3,5 kilometriä pitkä kiitorata.
Tukikohdasta on käytetty eri lähteissä eri nimiä. Lentotukikohta sijaitsee Vologdan (kunnallis)piirin Fedotovon maalaiskunnan (ven. Федотовское сельское поселение; 5 276 as., 2010[4]) alueella, noin kolme kilometriä Fedotovon (sotilas)taajamasta länteen ja kuusi kilometriä Kipelovon rautatiekylästä etelään. Kipelovo on Vologdan piirin rautatieasemapaikkana suuren mittakaavan maantiekartoilla näkyvä kohde ja myös Venäjän lentopaikkaluettelon käyttämä tarkenne,[5][2] vaikka sotilaslentokenttää lähempänä on asukasmäärältään suurempi ja maalaiskunnan nimessä näkyvä sotilastaajama Fedotovo, jonka nimeä pyritään ainakin osassa lähteistä salaamaan. Esimerkiksi vuoden 2014 venäläinen maantiekarttakirja väittää harhauttavasti Fedotovon taajaman sijaan paikannimeä "Štšerbinino" (ven. Щербинино).[5] Sotilaslentoasemaan viitataan julkisissa lähteissä yleensä käyttäen tarkenteena joko paikannnimeä Kipelovo tai Fedotovo.[6] [1]
Vologdan piirin Kipelovon tukikohdassa toimii Pohjoisen laivaston lentojoukkojen , 2. lentoryhmän 5. erillinen sukellusvenetorjunnan lentue (2 GvAvG, 5 OPAE; sotilasyksikkö 49324-2).[1][3] Lentueen kalustoon kuuluu Tupolev Tu-142MR, Tu-142MK ja Tu-142MZ -tyyppisiä meritiedustelun ja sukellusvenetorjunnan lentokoneita.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kipelovo/Fedotovo (ULWF) - Кипелово/Федотово Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 24.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 24.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 24.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija, s. 40 (Kipelovon asema ja kylä näkyvät kartalla, mutta Fedotovon sijaan kartta tarjoaa paikannimeä "Štšerbinino" (ven. Щербинино), sotilaslentokenttää ei ole merkitty). Mittakaava 1:500 000. PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-711-1. (venäjäksi)
- ↑ Евгений Стариков: Три самолета главного парада ВМФ взлетели с аэродрома «Кипелово» (Kolme laivaston (VMF) paraatiin osallistunutta lentokonetta lähti matkaan "Kipelovosta") Krasnyi Sever, no. 83, krassever.ru. 1.8.2018. Viitattu 24.4.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Aerobaza Kipelovo (Авиабаза Кипелово) (venäjäksi) (wikimapia.org)
- Ту-142 морской авиации СФ (19.5.2020) (videon lopulla Tupolev Tu-142 -lentokone suuntaa hävittäjän saattelemana Itämerelle Koiviston sataman vierestä lentäen) (venäjäksi) (youtube.com)
- Федотово (Fedotovon taajamasta, 2013) (venäjäksi) (youtube.com)
- Aviabaza Kipelovo (venäjäksi) (vologda18.ru)
Tškalovskin lentotukikohta |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Чкаловский | |||||||||
Neljä Iljushin Il-86VKP -komentokeskuslentokonetta Tškalovskin lentotukikohdassa (2011). |
|||||||||
Sijainti | Štšolkovo, Moskovan alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Moskova 31 km (maanteitse) | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: УУМУ ja ЬУМУ [2] |
Tškalovskin lentotukikohta (ven. военный аэродром Чкаловский, Vojennyi aerodrom Tškalovski; kansallinen lentopaikka-tunnus: УУМУ ja ЬУМУ [2]), on lentotukikohta Moskovan alueen Štšolkovon kaupungin kaakkoispuolella Venäjällä.[3][1][4] Lentotukikohta sijaitsee linnuntietä noin neljä kilometriä Štšolkovosta kaakkoon, noin kaksi kilometri' Tähtikaupungista länteen ja 31 kilometriä Moskovasta koilliseen.[3]
Tukikohdassa toimii ... [1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Chkalovskiy (UUMU) - Чкаловский Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia, joilla päiväys 19. toukokuuta 2022!). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 18.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: Thieves Broke Into Russia’s Il-80 Doomsday Plane thedrive.com. 7.12.2020. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
<!_-*Aerobaza __ (Авиабаза Чкаловский) (venäjäksi) (wikimapia.org)-->
Kubinkan lentotukikohta |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Кубинка | |||||||||
Konekalustoa Kubinkan sotilaslentoasemalla. |
|||||||||
ICAO-koodi | UUMB[1] | ||||||||
Sijainti | Kubinka, Moskovan alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Kubinka 5 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: УУМБ ja ЬУМБ [1] |
Kubinkan lentotukikohta (ven. Авиабаза Кубинка) tai Kubinkan sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Кубинка/ аэропорт Кубинка; ICAO: UUMB; kansallinen lentopaikka-tunnus: УУМБ ja ЬУМБ [1]) on lentotukikohta Venäjän Moskovan alueella.[3][2] Lentotukikohta sijaitsee Kubinkassa, noin viisi kilometriä Kubiankan rautatieaseman (Kubianka I) luoteispuolella. Tukikohta sijaitsee linnuntietä 63 kilometriä Moskovan keskustasta länsilounaaseen.
Lentotukikohdassa toimii Venäjän ilmavoimien johdon suoraan käskyttämiä sotilasyksiköitä. Siellä sijaitsee 4. kansallinen taistelusovellusten ja lentohenkilöstön koulutuskeskus (4 GTsPAP i VI). Siihen kuuluu 237. Venjän ilmavoimien I. N. Kožeduban esittelykeskus (sotilasyksikkö 62632-I). Tämän osana toimivat suihkuhävittäjillä näyttävää lentoakrobatiaa esittävät ... [2] _...
- Mikojan MiG-29M- tai
- Mikojan MiG-35-hävittäjiä käyttävän venäläisen Striži-taitolentoryhmän kotitukikohta.[4]
- Suhoi Su-30SM,
- Suhoi Su-35S -hävittäjiä
- Iljushin Il-20M tiedustelulentokone
- useita muita lentokonetyyppejä[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (päivitetty 10/2022). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 9.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kubinka (UUMB), Кубинка Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä ja tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Trjukina bojevyh istrebiteljah. "Striži" — o vysšem pilotaže "s petljami i perestrojenijami" 6.5.2021. TASS, tass.ru. Viitattu 9.12.2022. (venäjäksi)
Aíheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- [ Aviabaza Kubinka (Авиабаза Кубинка)] (venäjäksi) (wikimapia.org)
- Ostafjevon kansainvälinen lentoasema per kartta: Ostafyevo air base Ostafjevo, Moskova; ei artikkelia enwikissä, eikä ruwikissä
Ostafjevon kansainvälinen lentoasema (ven. Остафьево; kansallinet lentopaikkatunnus: УУМО ja ЬУМО, ICAO: UUMO) on venäläinen, kansainvälistä lentoliikennettä palveleva __kaksoiskäyttöinen lentoasema Moskovassa. ..
Sijaitsee... 28 kilometriä Moskovan keskustasta etelään.
lentoaseman jonka rullausteiden varrella myös monia eri tyyppisiä sotilaallisia kuljetuskoneita.
Aíheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- [ ( )] (venäjäksi) (wikimapia.org)
Savasleikan lentotukikohta, Savasleika, Nižni Novgorodin alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:Savasleyka (air base), ru:Саваслейка (авіабаза)
- Savasleyka (UUDE) - Саваслейка; Murom (Savostleyka) (englanniksi) (scramble.nl)
Savasleikan lentotukikohta | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Саваслейка | |||||||||
Savasleikan lentotukikohtaa. |
|||||||||
Sijainti | Savasleika, Nižni Novgorodin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | sotilaslentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Navašino 14 km, Murom 23 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikkatunnus: ЬУДЕ [2] |
Savasleikan lentotukikohta (ven. Военный аэродром Саваслейка; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬУДЕ[2]), on Venäjän ilmavoimien lentotukikohta. Se sijaitsee Venäjän Nižni Novgorodin alueen länsiosassa Savasleikan kylän lounaispuolella, linnuntietä 14 kilometriä Navašinosta ja 23 kilometriä Muromista kaakkoon.[3][4][5][1][6][7] Savasleikan lentotukikohta sijaitsee maanteitse 340 kilometriä (linnuntietä 298 km) Moskovasta itään.[4]
Savasleika perustettiin vuosina 1953-1954 ilmavoimien koulutuskeskukseksi. Siihen viitataan 3958. lentotukikohtana. Sinne on sijoitettu MiG-31BS/BM hävittäjiä (vuonna 2012: 12 kpl), jotka toimivat osana 4. Taistelusovellusten ja -henkilöstön koulutuskeskusta.[5][3] Savasleikan koulutuskeskusta oli sovittu käytettävän myös joidenkin hävittäjämallien teknisten uudistusten testipaikkana (esimerkiksi Suhoi Su-27SM ja Suhoi Su-35 -hävittäjillä).[8]
Helmikuussa 2018 raportoitiin yhden tukikohtaan sijoitetun MiG-31 -hävittäjän tuhoutumisesta maahansyöksyssä lentokoneen tarkempaa mallia täsmentämättä.[9]
Toukokuussa 2018 uutisoitiin, että Venäjän ilmavoimat oli koelentänyt MiG-31K -hävittäjiä, jotka kykenevät laukaisemaan pitkän kantaman hypersoonisia Kinžal-ohjuksia. Testivaiheesta vastasi Ahtubinskin lentotukikohta (Venäjän valtion koelentokeskus).[10] Helmikuussa 2022 uutisoitiin, että Savasleika oli Venäjän ilmavoimien ensimmäinen tukikohta, jonne operatiivisesti sijoitettiin päivitettyjä MiG-31K -hävittäjiä. Näiden hävittäjien lukumäärää suunniteltiin lisättävän saman vuoden aikana. Tukikohtaan muodostettiin uusi erillinen lentoryhmentti, joka on alistettu Moskovasta johdetun, liittovaltion strategisesten pitkän kantaman lentojoukkojen päämajan alaisuuteen.[3][11][12][6][7][1] Konemallista edelleen kehitetty MiG-31I kykenee myös Kinžal-ohjuksen kuljettamiseen, ja osa tukikohdan koneista saattaa olla tätä mallia.
Ainakin osa Savasleikan lentotukikohdan MiG-31K -hävittäjistä oli vuoden 2022 alussa siirretty taisteluharjoituksia varten Syyriaan.[11] Sittemmin Savasleikaan sijoitettuja MiG-31K -hävittäjiä on uutislähteiden mukaan käytetty Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan (2022–).[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Savasleyka (UUDE) - Саваслейка; Murom (Savostleyka) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 25.1.2024. Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Авиация войск противовоздушной обороны и авиабаза Саваслейка topwar.ru. 13.2.2013. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Patric Roegies: The MiG-31: Foxhounds of Savasleyka Aviation Photography Digest, aviationphotodigest.com. 2012. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Первый авиаполк с гиперзвуковым комплексом «Кинжал» вошёл в состав Дальней авиации ВКС РФ topwar.ru. 17.2.2022. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Юлія Якубова: Там могли підняти у небо МіГ-31К: показуємо на карті аеродром Саваслейка в Росії 24tv.ua. Viitattu 12.4.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Aleksei Ramm: Су-35 и Су-27 получат дистанционное управление (Su-35 ja Su-27 saavat kauko-ohjauksen) Izvestija, iz.ru. 10.11.2016. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ Опубликовано видео с места падения МиГ-31 в Нижегородской области (MiG-31 törmäyspaikalta Nižni Novgorodin aluella on julkaistu video) Izvestija, iz.ru. 19.2.2018. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ Aleksander Kruglov, Aleksei Ramm & Nikolai Surkov: «Кинжал» доверили новому носителю (Kinžal asennettiin uudelle alustalle) Izvestija, iz.ru. 22.5.2018. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Anton Lavrov & Bogdan Stepovoi: Полет «Кинжала»: гиперзвуковые ракеты пополнили дальнюю авиацию Izvestija, iz.ru. 17.2.2022. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- ↑ Гиперзвуковые ракеты «Кинжал» пополнили дальнюю авиацию Izvestija, iz.ru. 17.2.2022. Viitattu 13.4.2024. (venäjäksi)
- Semjazinon lentotukikohta, Семязино () Vladimir, Vladimirin alue Oblast; en:Semyazino Airport
Vladimir-Semjazinon lentoasema Semjazinon lentotukikohta |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Владимир-Семязино | |||||||||
Venäjän metsäpalojen lentotähystystä toteuttavan Avialesoohranan Antonov An-26 Vladimirin Semjazinon lentoasemalla. |
|||||||||
IATA-koodi | - | ||||||||
ICAO-koodi | - (UUBL) | ||||||||
Sijainti | Vladimir, Vladimirin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | yhteiskäyttöinen lentoasema, sotilaslentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Vladimir 5 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikkatunnus: УУБЛ ja ЬУБЛ [1] | ||||||||
GBU VO Vladimirskaja aviabaza |
Vladimir-Semjazinon lentoasema (ven. аэродром Владимир Семязино) eli Semjazinon lentotukikohta (ven. Военный аэродром Семязино; Venäjän kansallinen lentopaikkatunnus: УУБЛ ja ЬУБЛ [1], joidenkin lähteiden mukaan myös ICAO: UUBL[2]), on Venäjän Vladimirin alueella, linnuntietä viisi kilometriä Vladimirin keskustan länsipuolella sijaitseva lentoasema. Moskova sijaitsee noin 180 lentoasemasta länteen. Vladimirin Semjazinon lentoasemaa käytetään sekä siviililentotoimintaan (muun muassa viranomaistoimintaan Avialesoohranan (Авиалесоохрана) metsäpalojen lentotähystyskoneiden tukikohtana) että Venäjän ilmavoimien lentotukikohtana.[2][3][4]
Vladimirin Semjazinon lentotukikohdassa toimii Pietarissa esikuntaansa pitävän Venäjän ilmavoimien Venäjän 6. ilma-armeijan alainen 33. kuljetuslentorykmentti (33 OTSAP; yksikkö 49719-3).[4][3] Lentokalustoon kuuluu muun muassa Antonov An-26 -kuljetuslentokoneita ja Mil Mi-8MTV-5 -helikoptereita.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimisia tunnuksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (sis. muutoksia vuoteen 2023 asti). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 17.6.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Vladimir Semjazino (Владимир (Семязино)) OOO AviaPort, aviaport.ru. Viitattu 17.6.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 17.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Vladimir/Semyazino (UUBL); Владимир/Семязино (Сокол) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 17.6.2023. (englanniksi)
Soltsyn lentotukikohta Soltsy-2 |
|||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Сольцы | |||||||||
Sijainti | Soltsy, Novgorodin alue, Venäjä | ||||||||
Koordinaatit | |||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Soltsy 3 km | ||||||||
Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Huomioita | |||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛЛЛ [2] |
Soltsyn lentotukikohta eli Soltsy-2, (ven. Авиабаза Сольцы) eli Solsyn sotilaslentokenttä (ven. военный аэродром Сольцы/ аэропорт Сольцы; kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬЛЛЛ [2]) on lentotukikohta Venäjän Novgorodin alueella.[3][1]
Tukikohtaan on sijoitettu 40. lentorykmentti (40 SAP, yksikkö 06987-V), joka kuuluu Saratov-Engelsissä päätukikohtaansa pitävään 22. raskaaseen pommittajadivisioonaan. Soltsyn lentokalustoon kuuluu Tupolev Tu-22M3 -pommikoneita.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Soltsy (ULLL) - Сольцы (Sol'tsy) Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013 (päivitetty 10/2022). Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 9.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä ja tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Vojennyi aerodrom __ (__) __. TASS, tass.ru. Viitattu 9.12.2022. (venäjäksi)
- ↑ __ (__) ria.ru. Viitattu 9.12.2022. (venäjäksi)
Aíheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paju/HL12 Wikimedia Commonsissa
- Aviabaza Soltsy (Авиабаза Сольцы) (venäjäksi) (wikimapia.org)
Toržokin lentotukikohta | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
военный аэродром Торжок | |||||||||||||
Toržokin lentotukikohtaa. |
|||||||||||||
Sijainti | Toržok, Tverin alue, Venäjä | ||||||||||||
Koordinaatit | |||||||||||||
Tyyppi | lentotukikohta | ||||||||||||
Liikenneyhteydet | |||||||||||||
Tärkein keskus ja etäisyys | Toržok 5 km | ||||||||||||
Kiitotiet | |||||||||||||
|
|||||||||||||
Huomioita | |||||||||||||
Huomioita | kansallinen lentopaikka-tunnus: ЬУЕТ [2] |
Malline:Location map Toržokin lentotukikohta (ven. военный аэродром Торжок; Venäjän kansallinen lentopaikka-tunnus ЬУЕТ[2]) on sotilashelikoptereiden lentotukikohta ja koulutuskeskus Venäjän Tverin alueella. Tukikohta sijaitsee Toržokin kaupungin itälaidalla, viisi kilometriä kaupungin keskustasta itäkoilliseen, aivan eurooppatien E 105 (valtatie M10) länsipuolella. [3][1][4][5]
Tukikohdassa on vuodesta 1979 lähtien toiminut 344. lentohenkilöstön taistelujärjestelmä- ja uudelleenkoulutuskeskus (joukko-osasto 45095),[4][6] nykyisin siellä toimii 696. kouluttaja- ja testaushelikopterirykmentti (I-IVP344). Lentokalustoon kuuluu Mil Mi-8MT -monikäyttöhelikoptereita, Mil Mi-24PN/Mil Mi-35, Mil Mi-28 ja Kamov Ka-50 -taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-26 -kuljetushelikoptereita. Lisäksi sillä on valikoima muita helikopterimalleja.[1][3]
Koulutuskeskus on sotilashelikoptereilla lentävän Berkuts-taitolentoryhmän kotitukikohta.[6] Helikopteritukikohdan yhteydessä toimii helikopteritoimintaa esittelevä museo.[7]
-
Raskas Mil Mi-26 -kuljetushelikopteri.
-
Berkuts-taitolentoryhmän esitystä Mil Mi-28N -koptereilla (2013).
-
Mil Mi-35 -taisteluhelikopteri.
-
Kamov Ka-50 -taisteluhelikopteri.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torzhok Air Base (Torzhok) Malline:En (wikimapia.org)
- Специальный репортаж. Асы из Торжка (11.1.2014, video, kesto 10 min 4 s) Malline:Ru (smotrim.ru)
Kaliningrad-Tškalovskin lentotukikohta tai Tškalovskin lentotukikohta (Malline:K-ru) on Venäjän Itämeren laivaston lentotukikohta.[2][3][4][5][6][1][7] Se sijaitsee Kaliningradin alueella, noin yhdeksän kilometriä Kaliningradin ydinkeskustasta luoteeseen.[3] (tilalle parempi kartta ja siihen viite...)
Lentotukikohdassa toimi vuoden 2021 lopussa kaksi joukko-osastoa: 689. hävittäjärykmentti ja 4. merivoimien hävittäjälentorykmentti. Lentokalustoon kuului Suhoi Su-27 -hävittäiä, kauko-ohjattavia taktisia Forpost-lennokkeja (UAV), Suhoi Su-24M -rynnäkkölentokoneita sekä Suhoi Su-30M2 ja Suhoi Su-30SM -hävittäjälentokoneita.[3]
"Chkalovsk air base
Chkalovsk, Kaliningrad Oblast
1) 689th Fighter Regiment Established on 1 December 2018 or 1 January 2019 (https://bmpd.livejournal.com/3519911.html) Belongs to the 34th Mixed Aviation Division of the Baltic Fleet Naval Aviation (HQ in Chernyakhovsk - https://iz.ru/905530/aleksei-kozachenko-aleksei-ramm-bogdan-stepovoi-roman-kretcul/nato-tak-nado-novye-aviadivizii-zakroiut-nebo-nad-baltikoi-i-krymom; https://iz.ru/900618/aleksei-ramm-bogdan-stepovoi/shchit-i-vint-kaliningrad-zashchitit-novyi-vertoletnyi-polk; https://iz.ru/1201744/2021-08-03/obnovlennuiu-aviatciiu-baltiiskogo-flota-oprobuiut-na-ucheniiakh-zapad-2021)
- Suhoi Su-27 fighters
- Forpost UAVs (since the summer of 2019 - https://iz.ru/938002/aleksei-ramm-roman-kretcul/dlia-drona-net-plokhoi-pogody-kaliningrad-zakroiut-bespilotnym-zontom)
2) 4th Maritime Attack Aviation Regiment Established in late 2018 (https://bmpd.livejournal.com/3519911.html) Belongs to the 34th Mixed Aviation Division of the Baltic Fleet Naval Aviation (HQ in Chernyakhovsk - https://iz.ru/905530/aleksei-kozachenko-aleksei-ramm-bogdan-stepovoi-roman-kretcul/nato-tak-nado-novye-aviadivizii-zakroiut-nebo-nad-baltikoi-i-krymom; https://iz.ru/900618/aleksei-ramm-bogdan-stepovoi/shchit-i-vint-kaliningrad-zashchitit-novyi-vertoletnyi-polk; https://iz.ru/1201744/2021-08-03/obnovlennuiu-aviatciiu-baltiiskogo-flota-oprobuiut-na-ucheniiakh-zapad-2021)
Most or all of the regiment's aircraft was previously based on Chernyakhovsk air base, transferred to Chkalovsk in the autumn of 2018 (https://bmpd.livejournal.com/3366189.html)
- Suhoi Su-24M attack aircraft
- Suhoi Su-30M2 ja Suhoi Su-30SM fighters"
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vojennyi aerodrom Tškalovsk Malline:Ru (wikimapia.org)
- Vojennyi aerodrom v Tškalovske projezd Malline:Ru (timconsulting.ru)
- Malline:Verkkoviite
Kaliningradin lentoasema, yhteiskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaliningrad-Hrabrovon lentoasema eli Hrabrovon lentoasema
Puškinin lentotukikohta/ Puškinin sotilaslentokenttä, Leningradin alue ja/tai Pietari (kaupunki)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pushkin and Pribylovo: These two bases together support the 549 OVP, one of the WMD’s two independent helicopter regiments. Venäjän maavoimien helikopterirykmentit
- vrt. Ostrovin lentotukikohta
Malline:Location map Puškinin lentotukikohta (Malline:K-ru, Puškinin sotilaslentoasema; ICAO: ULLP) on Pietarin kaupungin metropolialueella sijaitseva yhteiskäyttölentoasema ja lentotukikohta. Se sijaitsee viisi kilometriä Puškinin kaupungin keskustasta lounaaseen.[1][2][3][4][5][6][7][8] Tukikohdalla on 2,5 kilometrin kiitotie. Tukikohta rakennuksineen sijaitsee runsas neljä kilometriä eurooppatie Malline:Eurooppatie:n itäpuolella.[3]
Lentotukikohdassa toimii 332. helikopterirykmentti (332 GvOVP; vaikka toisen lähteen mukaan siellä olisi osa osin Viipurin piirin Pribylovoon jaetusta 549. helikopterirykmentistä, 549 OVP). Lentävään kalustoon kuuluu Mil Mi-8MT/MTV-5, Mil Mi-28N sekä Mil Mi-24P ja Mil Mi-35M -koptereita.[1][6] Yleisölle avoimina päivinä tukikohdassa on 2010-luvulla ollut esillä myös muuta lentokalustoa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vojennyi aerodrom Puškin Malline:Ru (wikimapia.org)
Levašovon lentotukikohta, ohjaus: Levašovon lentoasema, Pietari-Levašovo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levašovon lentotukikohta (Malline:K-ru, Levašovon sotilaslentoasema; myös Levašovo-2[1]), tai rakenteilla olevan yhteistoimintakentän toteutuessa Levašovon lentoasema tai Pietari-Levašovo, on Pietarin kaupungin pohjoisosassa toimiva lentotukikohta. Se sijaitsee 1-2 kilometriä Pietarin Viipurin piirin Levassovan (Malline:K-ru taajaman asuinalueen etelä- ja lounaispuolella.[2][3][1][4] Tukikohdalla on 2,7 kilometrin kiitotie. Lokakuussa 2021 ilmoitettiin, että sotilaslentokenttä uudistetaan ja varustetaan Gaspromin ehdotuksesta ja kustannuksella myös siviili-ilmailulle sopivaksi yhteistoiminnalliseksi lentokentäksi vuoteen 2023 mennessä.[5][6]
Tukikohdassa toimii 33. yhdistetty lentorykmentti (33 OTSAP; yksikkö 49719), jolla on kaksi kuljetuslentuetta - yksi Levašovossa Pietarissa ja toinen Vladimirin alueen Vladimirin Semjazinon lentotukikohdissa Moskovan itäpuolella.[4][7][2][3] Tukikohdan lentokalusto sisältää kuljetuslentokoneita ja -helikoptereita: Antonov An-12BK, Antonov An-26, Antonov An-30, Antonov An-72, Antonov An-148, Iljušin Il-22, Let L-410UVP-E20, Mi-8MT/MTV-2 ja Mil Mi-8PP/SMV-PG, Mil Mi-26T ja Tupolev Tu-134.[2][4][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Malline:Commonscat-rivi
- Aerodrom Levašovo: Den VVS - poletnaja programma (mm. kuvia, 2015) Malline:Ru (wikimapia.org)
Gromovon lentotukikohta eli Sakkola
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malline:Lentoasema Malline:Location map
Gromovon lentotukikohta (Malline:K-ru; kansallinen lentopaikkatunnus: ЬЛЛЙ[3]; aiemmalta nimeltään Sakkolan sotilaslentokenttä) on Venäjän Leningradin alueen Käkisalmen piirin Sakkolan maalaiskunnassa (Malline:K-ru) sijaitseva lentotukikohta.[4][5] Lentotukikohta sijaitsee maanteitse noin 44 kilometriä Käkisalmesta etelään ja noin 102 kilometriä Pietarista pohjoiseen.[4][5]
Lentotukikohtaa on käyttänyt ainakin 33. kuljetuslentorykmentti (33 OTSAP; sotilasyksikkö 49719-2).[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gromovo Air Base (air force base, military) Malline:En (wikimapia.org)
- Aviafoto: Leningradskaja oblast, Gromovo (lähinnä lentokonekuvia vuosilta 2013-2021) Malline:Ru (aviaforum.ru)
Pribylovon lentotukikohta, Makslahti, Viipurin piiri, Leningradin alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pushkin and Pribylovo: These two bases together support the 549 OVP, one of the WMD’s two independent helicopter regiments. Venäjän maavoimien helikopterirykmentit
- ru:Прибылово (аэродром)
- vrt. Ostrovin lentotukikohta
Malline:Lentoasema Pribylovon lentotukikohta (Malline:K-ru; ... aviabas Pribylovo; ICAO: ULLY) on Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä Koiviston kaupunkikunnassa (Malline:K-ru) sijaitseva lentotukikohta. Erityisesti helikopteritoimintaan käytetty lentotukikohta löytyy maanteitse noin 33 kilometriä Viipurin keskustasta etelään, ja se sijaitsee noin kilometri Makslahden (Malline:K-ru) kylän itäpuolella.
Lentotukikohta on toinen Venäjän maavoimien 549. helikopterirykmentin (549 OVP, yksikkö 12633-2) kahdesta kotitukikohdista; toinen on Pietarin kaupungin eteläosassa sijaitsevan Puškinin lentotukikohdan ohella. [1][2][3] Helikopterilentorykmentin lentokalustoon on kuulunut muun muassa Mil Mi-8MT/MTV-5, Mil Mi-24PN, Mil Mi-28N ja Mil Mi-35M -tyypin helikoptereita."[1][4][5]
Vuonna 2016 ukrainalainen InformNapalm-sivusto kertoi, että Pribylovon ja Pietarin Puškinin lentotukikohtien helikoptereita havaittiin Ukrainan rajan läheisyydessä Valukissa harjoittelemassa yölentoa. Sivusto arvioi yksiköiden valmistautuvan iskemään tuonnempana Baltiaan tai todennäköisemmin Ukrainaan.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Военный аэродром Прибылово (в/ч 12633/2) Malline:Ru (wikimapia.org)
Venäjän arktisia ja kaukaisempia lentoasemia / -tukikohtia sekä paikkakuntia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alulle: Utrenni, Gydan niemimaa, Tazin piiri, Jamalin Nenetsia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malline:Kaupunki2 Utrenni (Malline:K-ru) on 2010-luvun loppupuolelta lähtien rakenteilla ollut nesteytetyn maakaasun (LNG) lastaussatama ja tuotantoalue Venäjän Jamalin Nenetsian Tazin piirissä, Obinlahden itärannalla ja Gydan niemimaan länsirannalla, noin 69 kilometriä Sabettan taajamasta kaakkoon ja 171 kilometriä Gydan kylästä länteen.[1][2][3][4][5] [6][7]
Utrenni on noussut jo toukokuussa 2022 rakennusvaiheessa Koillisväylän länsiosan kaupallisesti merkittävimpien satamien joukkoon.[8] Novatek-kaasuyhtiön on rakentanut satamaa jättiläismäisen Jamal-LNG-hankkeen toisen vaiheen osana. Vuoden 2022 vuosikertomuksessaan yhtiö toteaa saaneensa ensimmäisen Arctic LNG 2 -hankkeen (Utrenni) tuotantolinjansa jo 95 prosenttisesti valmiiksi ja hankkeen edenneen 73 prosentin valmistumisasteeseen. Ensimmäisen tuotantolinjan uskotaan valmistuvan 2023 aikana. Vuosikertomuksen mukaan Arctic LNG 2: (Utrenni) tuotanto olisi suunnitelmien mukaan 19,8 MMT LNG:tä vuodessa; Utrennin kaasukenttää kuvataan vuosikertomuksessa yhä tutkimus- ja lisenssialueena eikä varsinaisena tuotantoalueena.[7][6][4] Utrennin merisataman (Utrennin terminaalin) on vuonna 2018 julkaistun asetuksen mukaan tarkoitus valmistua vuonna 2024.[9] Osa sataman toiminnoista on otettu jo käyttöön.[10]
Linnuntietä noin 17 kilometriä Utrennin sataman itäpuolelle on rakennettu Utrennin lentoasema (kansallinen lentopaikkakoodi УСДМ; kiitotien pituus 1550 m ja leveys 36 m).[11][12] Sieltä on säännöllinen syöttöliikenneyhteys Obinlahden länsipuolella sijaitsevalle Sabettan lentoasemalle.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alulle: Diksonin lentoasema, Dikson (taajama), Krasnojarskin aluepiiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malline:Lentoasema Malline:Location map Diksonin lentoasema (Malline:K-ru; IATA: DKS, ICAO: UODD; kansallinen lentopaikkatunnus: УОДД ja ЬОДД[2]) on Venäjän Krasnojarskin aluepiirin pohjoisosassa, Pohjoisen jäämeren lähistöllä toimiva arktinen lentoasema. Lentoasema sijaitsee Diksoninsaaressa, noin 5 kilometriä Diksonin taajaman mantereen puoleisesta osasta länteen.[3][1][4]
Diksonin lentoasemarakennus paloi tammikuussa 2022.[5] Uusi terminaalirakennus on modulaarista konttiyksiköistä koottu yksikerroksinen rakennus.[3]
Diksonin lentoaseman käyttöä ovat 2020-luvulla vilkastuttaneet Diksonin kunnassa käynnistyneet luonnonvarojen pumppaus- ja kaivoshankkeet. Esimerkiksi Diksonin taajamasta 110 kilometriä kaakkoon sijaitsee Syradasain (Syradasaiskojen) hiiliesiintymä. Hiilikaivoksille kuljetetaan työkierron työntekijöitä ainakin kaivosalueen rakentamisen alkuvaiheessa Diksonin lentoaseman kautta.[6][7] Myöhemmin hiilikaivokselle saatetaan rakentaa oma lentoasemansa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malline:Lentoasema Malline:Location map Hatangan lentoasema (Malline:K-ru; IATA: HTG, ICAO: UOHH; kansallinen lentopaikkatunnus: УОХХ ja ЬОХХ[2]) on Venäjän arktisen alueen lentoasema Hatangassa, Krasnojarskin aluepiirissä.[3] Lentosuunnitelmissa Hatangan lentoasema toimii eräänä Norilskin lentoaseman varalaskupaikkana. Lentokenttää hallinnoi aluepiirin lentoyhtiö KrasAvia.[4]
Lentoaseman vanha terminaalirakennus valmistui vuonna 1954 ja sen tilalle on kaivattu vuosien ajan uudempaa lentoasemarakennusta. Lentoasema sijaitsee käytännössä kiinni Hatangan taajamassa, aivan taajaman eteläpuolella.[4] Hatangan taajama sijaitsee Hatangajoen varrella. Se lukeutuu Koillisväylän kautta huollettaviin ja lentoyhteyksillään tätä arktista meriväylää palveleviin satamapaikkakuntiin.
Paikallisviranomaiset ovat suunnitelleet Hatangaan suuntautuvan matkailun lisäämistä. Jopa Pohjoisnavalle suuntautuvia kausittaisia turistilentoja on ideoitu Hatangan lentoaseman kautta. Mahdollisena on pidetty esimerkiksi reittiä Krasnojarsk – Hatanga – Baranovanniemi (Bolševik –saaren pohjoispäässä Severnaja Zemljan saaristossa, jonne on kartoitettu uuden arktisen lentoaseman paikkaa) – Barneon jääleiri – Pohjoisnapa, ja takaisin.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alulle: Tšokurdahin lentoasema, Tšokurdah, Allaihan ulus, Sahan tasavalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anadyrin lentoasema, Anadyr-Ugolnyin lentoasema, Ugolnyi lentoasema, Anadyr, Tšukotka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- en:Ugolny Airport
- ru:Угольный (аэропорт)
- kaksoiskäyttö
Malline:Lentoasema Malline:Location map
Anadyrin lentoasema (Malline:K-ru[2]) eli Anadyr-Ugolnyin lentoasema tai Ugolnyin lentoasema (Malline:K-ru tai Malline:K-ru; IATA: DYR, ICAO: UHMA; kansallinen lentoasemakoodi: УХМА ja ЬХМА[3]) on Venäjän koillisosan Tšukotkan Anadyrissä sijaitseva lentoasema, jota käytetään sekä siviili- että sotilasilmailun tarkoituksiin.[1][4]
Lentoasema sijaitsee noin 11 kilometriä Anadyristä itään, Anadyrinlahden vastakkaisella puolella. Kesäisin lahden yli on lauttayhteys ja lopputalvesta jäätie Anadyristä lentoasemalle; syksyllä ja loppukevällä matkustajia kuljetetaan lahden yli Anadyriin helikopterilla.
-
Anadyrin lentoasema satelliittikuvassa.
-
Anadyrin lentoaseman terminaalirakennusta (2006).
Ugolny air base, Anadyr, Chukotka Autonomous Okrug[4] Toiminot: 1) Air commandant's office (unit # - 75715-A)
- Belongs to the 326th Heavy Bomber Division (HQ in Ukrainka, Amur Oblast) of the Long Range Aviation Command (HQ in Moscow)
2) Fighter flight
- Belongs to the 317th Mixed Aviation Regiment (Yelizovo air base, Kamchatka Krai) of the Naval Aviation of the Pacific Fleet
- MiG-31BM interceptors (https://www.gfsis.org/russian-monitor/view/2902)
3) UAV detachment
- Belongs to the Naval Aviation of the Pacific Fleet
- Orlan-10 and Forpost
4) Helicopter group
- Belongs to the 18th Army Aviation Brigade (Khabarovsk) of the 11th Air and Air Defence Forces Army (HQ in Khabarovsk)
- Mi-8AMTSh-VA transport and attack helicopters (https://tass.ru/armiya-i-opk/7091753)
- Mi-8 and Mi-26 transport helicopters (https://iz.ru/1120276/roman-kretcul-anton-lavrov-aleksei-ramm/nuzhen-bereg-chukotskii-severo-vostok-rossii-zashchitit-novaia-diviziia)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelämpänä olevia lentotukikohtia, about OK pohja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kurskin itäinen lentoasema, Kurskin kansainvälinen lentoasema ja Kursk-Itäinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voronežin lentotukikohta eli Voronež-Malševo, Malševon lentotukikohta eli Voronež-Baltimor, Baltimorin lentotukikohta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Borisoglebsk, Voronežin alue, kaupunkiartikkeli alulle