What do you think?
Rate this book
Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun diktatuureissa
”Kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.” (Jean Anthelme Brillat-Savarin, Maun fysiologia)
Herkullinen ja yököttävä kattaus suurten diktatuurien jokapäiväistä elämää notkuvista pitopöydistä murhaaviin nälänhätiin.
Millaista oli natsien arkiruoka? Miksi lihaa pidettiin Neuvostoliitossa tärkeänä? Oliko kommunistisella Kiinalla pakkomielle chiliin?
Ville-Juhani Sutien esittelee kiinnostavasti ja runsaiden esimerkkien avulla, mikä oli ruoan, vallan ja nälän suhde totalitaarisissa maissa ja millainen se on yleisemmin yhteiskunnissa. Hänen ruokakulttuuria koskevat pohdintansa eivät jää pelkkään menneeseen ja nykyhetkeen vaan kurottavat myös tulevaan.
Ruoka on tänäkin päivänä poliittista. Ja se saattaa olla sitä vielä enemmän tulevaisuudessa, kun sodat, pandemiat ja ilmastonmuutos vaarantavat sen saatavuuden.
Ville-Juhani Sutinen on arvostettu ja palkittu kirjallisuuden moniottelija, jolta on julkaistu runokokoelmia, romaaneita, esseeteoksia ja tietokirjoja. Lisäksi hän on kääntänyt muun muassa Mark Twainia, Virginia Woolfia ja Leonard Cohenia. Sutinen on ollut Finlandia-ehdokkaana kahdesti; voitto tuli vuonna 2022 esseekokoelmalla Vaivan arvoista.
Herkullinen ja yököttävä kattaus suurten diktatuurien jokapäiväistä elämää notkuvista pitopöydistä murhaaviin nälänhätiin.
Millaista oli natsien arkiruoka? Miksi lihaa pidettiin Neuvostoliitossa tärkeänä? Oliko kommunistisella Kiinalla pakkomielle chiliin?
Ville-Juhani Sutien esittelee kiinnostavasti ja runsaiden esimerkkien avulla, mikä oli ruoan, vallan ja nälän suhde totalitaarisissa maissa ja millainen se on yleisemmin yhteiskunnissa. Hänen ruokakulttuuria koskevat pohdintansa eivät jää pelkkään menneeseen ja nykyhetkeen vaan kurottavat myös tulevaan.
Ruoka on tänäkin päivänä poliittista. Ja se saattaa olla sitä vielä enemmän tulevaisuudessa, kun sodat, pandemiat ja ilmastonmuutos vaarantavat sen saatavuuden.
Ville-Juhani Sutinen on arvostettu ja palkittu kirjallisuuden moniottelija, jolta on julkaistu runokokoelmia, romaaneita, esseeteoksia ja tietokirjoja. Lisäksi hän on kääntänyt muun muassa Mark Twainia, Virginia Woolfia ja Leonard Cohenia. Sutinen on ollut Finlandia-ehdokkaana kahdesti; voitto tuli vuonna 2022 esseekokoelmalla Vaivan arvoista.
310 pages, Hardcover
Published March 5, 2024
About the author
Ville-Juhani Sutinen
82 books13 followers(s. 1980 Kokemäki) on suomalainen Jyväskylässä asuva kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut useita runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja, ja suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Sutinen oli vuonna 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
April 6, 2024
Kirjallisuuden moniottelija Ville-Juhani Sutisen "Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun diktatuureissa" (Docendo, 2024) on kiinnostava tietokirja ruoan poliittisista ulottuvuuksista natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa ja Kiinassa. "Ruoka on valtaa", toteaa kirjailija ja on aivan oikeassa, vaikka asiaa ei niin usein tulisi ajatelleeksi. Leipä tai tai ehkä pikemminkin sen puute ovat aiheuttaneet vallankumouksia ja viitoittaneet tietä diktatuuriin.
Kiinnostavia anekdootteja tulee vastaan roppakaupalla. Neuvostoliitossa kaviaarin - joka oli ollut 1700-luvulla vielä tavallisen rahvaan apetta - tuotanto toi niin paljon länsivaluuttaa, ettei sitä haluttu juuri myydä kotimaassa. Niinpä propagandassa sitä alettiin esittää kapitalistisen hedonismin vertauskuvana.
Kiinassa Maolle ruoka oli tärkeä henkilökultin rakennusaine. Mao käytti puheissaan paljon ruokaan liittyviä metaforia, teki numeron kyvystään syödä tulista ruokaa ("ei voi olla vallankumouksellinen, jos ei syö chilliä") ja syntyipä hänen ympärilleen myös omituinen mangokultti.
Hitler pyrki ruokavaliossaan terveellisyyteen ja sen vuoksi hänestä tulikin vanhemmiten kasvissyöjä ja absolutisti. Führer piti sen sijaan makeasta ja hänen yöpöydälleen tuotiinkin välillä omenastruudelia. Leivosten ja karamellien syöminen oli hänen mukaansa hyväksi hermoille.
Kaikissa diktatuureissa koettiin myös puutetta ja nälkää. Suuri nälänhätä 1958-1962 koitui alle viiden vuoden aikana kohtaloksi n. 45 miljoonalle kiinalaiselle ja sen seurauksena koettiin myös varpusten joukkomurha, sillä kommunistit syyttivät mieluummin luontoa kuin oman politiikkansa epäonnistumista. Nälänhätä saattoi olla myös tietoinen keino tuhota vastustajat, kuten esimerkiksi Saksan keskitysleireillä tai Neuvostoliiton aikaansaaman holodomorin vuosina. Sivutaanpa kirjassa myös nälän aikaansaamaa kannibalismiakin.
Sutisen teoksissa on ollut tapana käsitellä kulloistakin aihetta kaunokirjallisuuden kautta. Niin nytkin. Muun muassa Juri Olesan Kateus tai Rosella Postorinon Suden pöydässä nousevat esille.
Jännittävänä bonuksena kirjassa on myös reseptejä, joita on poimittu muun muassa venäläisestä alan klassikosta Herkullisen ja terveellisen ruoan kirja tai natsien naisille suuntaamasta aikakauslehdestä NS-Frauen-Warte. Siitäpä vaan kansallissosialistista kasvismureketta tai struudelia kokkaamaan!
Vaikka teoksen pääpaino on 1900-luvun diktatuureissa, on ruoka poliittista tänäkin päivänä. Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa on yksi rintamalinjoista vedetty keittiöön: esimerkiksi Hersonin padon räjäytys ja muut vastaavat toimet saattavat ajaa kymmeniä miljoonia ihmisiä puutteeseen. Lisäksi maat ovat riidelleet muun muassa borssikeiton alkuperästä ja eikä venäläisissä ravintoloissa tarjoilla enää kiovankanaa.
Kyytipojaksi kirjalle voisin suositella Mika Rissasen teosta Kuohuvaa historiaa – Tarinoita tuopin takaa.
Kiinnostavia anekdootteja tulee vastaan roppakaupalla. Neuvostoliitossa kaviaarin - joka oli ollut 1700-luvulla vielä tavallisen rahvaan apetta - tuotanto toi niin paljon länsivaluuttaa, ettei sitä haluttu juuri myydä kotimaassa. Niinpä propagandassa sitä alettiin esittää kapitalistisen hedonismin vertauskuvana.
Kiinassa Maolle ruoka oli tärkeä henkilökultin rakennusaine. Mao käytti puheissaan paljon ruokaan liittyviä metaforia, teki numeron kyvystään syödä tulista ruokaa ("ei voi olla vallankumouksellinen, jos ei syö chilliä") ja syntyipä hänen ympärilleen myös omituinen mangokultti.
Hitler pyrki ruokavaliossaan terveellisyyteen ja sen vuoksi hänestä tulikin vanhemmiten kasvissyöjä ja absolutisti. Führer piti sen sijaan makeasta ja hänen yöpöydälleen tuotiinkin välillä omenastruudelia. Leivosten ja karamellien syöminen oli hänen mukaansa hyväksi hermoille.
Kaikissa diktatuureissa koettiin myös puutetta ja nälkää. Suuri nälänhätä 1958-1962 koitui alle viiden vuoden aikana kohtaloksi n. 45 miljoonalle kiinalaiselle ja sen seurauksena koettiin myös varpusten joukkomurha, sillä kommunistit syyttivät mieluummin luontoa kuin oman politiikkansa epäonnistumista. Nälänhätä saattoi olla myös tietoinen keino tuhota vastustajat, kuten esimerkiksi Saksan keskitysleireillä tai Neuvostoliiton aikaansaaman holodomorin vuosina. Sivutaanpa kirjassa myös nälän aikaansaamaa kannibalismiakin.
Sutisen teoksissa on ollut tapana käsitellä kulloistakin aihetta kaunokirjallisuuden kautta. Niin nytkin. Muun muassa Juri Olesan Kateus tai Rosella Postorinon Suden pöydässä nousevat esille.
Jännittävänä bonuksena kirjassa on myös reseptejä, joita on poimittu muun muassa venäläisestä alan klassikosta Herkullisen ja terveellisen ruoan kirja tai natsien naisille suuntaamasta aikakauslehdestä NS-Frauen-Warte. Siitäpä vaan kansallissosialistista kasvismureketta tai struudelia kokkaamaan!
Vaikka teoksen pääpaino on 1900-luvun diktatuureissa, on ruoka poliittista tänäkin päivänä. Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa on yksi rintamalinjoista vedetty keittiöön: esimerkiksi Hersonin padon räjäytys ja muut vastaavat toimet saattavat ajaa kymmeniä miljoonia ihmisiä puutteeseen. Lisäksi maat ovat riidelleet muun muassa borssikeiton alkuperästä ja eikä venäläisissä ravintoloissa tarjoilla enää kiovankanaa.
Kyytipojaksi kirjalle voisin suositella Mika Rissasen teosta Kuohuvaa historiaa – Tarinoita tuopin takaa.
June 24, 2024
Hyvä ja kattava teos. Olen lukenut totalitarismeista erilaisia kirjoja, tämä oli itselleni lähi täydentävä, siksi kolme tähteä, eikä neljä.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews