Ero sivun ”Kimmo Timonen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ajatusviivat, Matti Keinonen -palkinto |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 41: | Rivi 41: | ||
Maajoukkuetasolla Timonen pelasi kolmesti [[Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut|nuorten MM-kilpailuissa]], seitsemästi [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut|MM-kilpailuissa]], viidesti [[Talviolympialaiset|olympialaisissa]] ja kahdesti [[Jääkiekon maailmancup|maailmancupissa]]. Hän saavutti maajoukkueurallaan kolme aikuisten MM-mitalia sekä neljä olympiamitalia, ja toisen sijan [[Jääkiekon maailmancup|vuoden 2004 maailmancupista]].<ref name=elite>Elite Prospects</ref> |
Maajoukkuetasolla Timonen pelasi kolmesti [[Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut|nuorten MM-kilpailuissa]], seitsemästi [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut|MM-kilpailuissa]], viidesti [[Talviolympialaiset|olympialaisissa]] ja kahdesti [[Jääkiekon maailmancup|maailmancupissa]]. Hän saavutti maajoukkueurallaan kolme aikuisten MM-mitalia sekä neljä olympiamitalia, ja toisen sijan [[Jääkiekon maailmancup|vuoden 2004 maailmancupista]].<ref name=elite>Elite Prospects</ref> |
||
[[Kalevan Pallo|KalPa]] jäädytti Timosen pelinumeron 44 [[3. joulukuuta]] [[2016]] seurahistorian neljäntenä pelaajana. |
[[Kalevan Pallo|KalPa]] jäädytti Timosen pelinumeron 44 [[3. joulukuuta]] [[2016]] seurahistorian neljäntenä pelaajana.<ref>[https://www.kalpa.fi/2016-2017_uutinen/kalpa-jaadyttaa-kimmo-timosen-pelinumeron-44-1 KalPa jäädyttää Kimmo Timosen pelinumeron 44]</ref> |
||
== Ura == |
== Ura == |
Versio 20. toukokuuta 2018 kello 16.11
Kimmo Timonen | |
---|---|
Kimmo Timonen (nro 44) NHL-seura Philadelphia Flyersin paidassa vierasottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan lokakuussa 2010. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. maaliskuuta 1975 Kuopio, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Kime |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | vasen |
Pituus | 178 cm |
Paino | 88 kg |
Pelinumero | 44 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1991–2015 |
Seurat |
KalPa (SML, Mestis) Turun Palloseura (SML) Helsingin IFK (SML) Nashville Predators (NHL) Philadelphia Flyers (NHL) Chicago Blackhawks (NHL) HC Lugano (NLA) Brynäs IF (SEL) |
NHL-varaus |
250. varaus, 1993 Los Angeles Kings |
Stanley Cup | ||
---|---|---|
Chicago Blackhawks | 2015 |
Kimmo Samuel Timonen (s. 18. maaliskuuta 1975 Kuopio) on pelaajauransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, olympia- ja MM-mitalisti, kaksinkertainen Suomen mestari sekä Stanley Cup -voittaja.[1] Timonen oli jääkiekossa pelipaikaltaan puolustaja. Hän pelasi mittavan uran Pohjois-Amerikan NHL-liigassa, jossa hän pelasi 1 108 runkosarjaottelua tehopistein 117+454=571.[1] Timosen pelillisinä vahvuuksina on pidetty hyvää peliälyä ja luistelutaitoa.[2][3].
Timonen pelasi ensimmäiset ottelunsa miesten tasolla kasvattajaseurassaan KalPassa kaudella 1991–1992. Vuonna 1994 hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän saavutti Suomen mestaruuden ja kaksi SM-hopeaa.[4] Voitettuaan uransa toisen Suomen mestaruuden Helsingin IFK:ssa kaudella 1997–1998 Timonen siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja teki sopimuksen NHL-seura Nashville Predatorsin kanssa.[4][5] Kahdeksan kauden ajan Nashvillea edustanut Timonen pelasi NHL:ssä myös seitsemän kauden ajan Philadelphia Flyersissa ja yhden kauden Chicago Blackhawksissa. Hän voitti NHL:n Stanley Cup -mestaruuden pelaajauransa viimeisellä kaudella Chicagossa keväällä 2015.[1]
Maajoukkuetasolla Timonen pelasi kolmesti nuorten MM-kilpailuissa, seitsemästi MM-kilpailuissa, viidesti olympialaisissa ja kahdesti maailmancupissa. Hän saavutti maajoukkueurallaan kolme aikuisten MM-mitalia sekä neljä olympiamitalia, ja toisen sijan vuoden 2004 maailmancupista.[6]
KalPa jäädytti Timosen pelinumeron 44 3. joulukuuta 2016 seurahistorian neljäntenä pelaajana.[7]
Ura
SM-liiga
Timonen on Kalevan Pallon kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa kaudella 1991–1992. Kahdella seuraavalla kaudella hänen peliaikansa kasvoi huomattavasti. Tämän jälkeen Timonen siirtyi TPS:n riveihin. Heti seuraavalla kaudella hän murtautui TPS:n liigajoukkueeseen ja voitti Suomen mestaruuden.[2][6] Timonen pelasi TPS:ssä vielä kaksi kautta. Jälkimmäisellä hän voitti SM-hopeaa ja valittiin tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1997–1998 HIFK:n riveihin. Hän kuului jälleen mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaajiin. Hän teki uransa parhaat tehopisteet, 25 ja voitti Suomen mestaruuden.[6]
NHL
Nashville Predators
Vuonna 1998 Timosen varannut Los Angeles Kings kauppasi hänet ja Jan Vopatin Nashville Predatorsiin.[8] Debyyttikaudellaan 1998–1999 Nashville Predatorsissa hän pelasi 50 ottelua, mutta joutui pelaamaan osan ajasta IHL:ssä Milwaukee Admiralsissa.
Kaudella 1999–2000 Timonen teki todellisen läpimurtonsa. Hän teki 51 ottelussa 33 pistettä, mikä toi hänelle valinnan vuoden 2000 NHL:n tähdistöotteluun, joka jäi kuitenkin väliin loukkaantumisen vuoksi.
Seuraavat neljä kautta Timonen jatkoi Nashvillessä ja teki kolmella kaudella 40 pistettä tai yli. Joukkue kuitenkin selviytyi vain kaudella 2003–2004 pudotuspeleihin.[6]
Työsulkukausi 2004–2005
Kausi 2004–2005 jäi NHL:ssä pelaamatta työsulun takia. Hän teki aluksi esisopimuksen kasvattajaseuransa KalPan kanssa, ja piti yllä pelituntumaa tekemällä marraskuussa kolmen ottelun sopimuksen Sveitsin NLA:ssa pelaavan HC Luganon kanssa.[9][10] Tämän jälkeen Timonen teki joulukuun puoliväliin ulottuvan sopimuksen Elitserienissä pelaavan Brynäsin kanssa.[11] Tammikuussa Timonen siirtyi Mestiksessä pelanneeseen KalPaan, josta hän omisti osan.[12] KalPa nousi takaisin SM-liigaan Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämänä. Timonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[13]
Jatko Nashvillessä
Kaudeksi 2005–2006 Timonen palasi NHL:ään Nashvillen paitaan. Pisteiden valossa Timonen pelasi erinomaisen kauden ollen 50 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja.[14]
Kaudeksi 2006–2007 Timonen nimettiin Predatorsin uudeksi kapteeniksi.[15] Timonen teki runkosarjassa henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, 55. Maaleja syntyi 13, millä hän sivusi omaa ennätystään. Plus-miinus-tilasto oli oma ennätys +20.[6] Hän pelasi kaudella myös NHL:n tähdistöottelussa.[8]
Philadelphia Flyers
Kaudeksi 2007–2008 Timonen ja Scott Hartnell kaupattiin Philadelphia Flyersiin Predatorsin saadessa Philadelphian ensimmäisen kierroksen varauksen vuoden 2007 NHL:n varaustilaisuudessa. Timosesta olisi tullut hiukan tämän jälkeen rajoittamaton vapaa pelaaja. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin jatkosopimuksen seuran kanssa. Hänestä tuli samalla NHL:n neljänneksi palkatuin pelaaja ja kallein puolustaja NHL:ssä.[16] Kaudella 2007–2008 Timonen teki runkosarjassa 44 tehopistettä. Pudotuspelikierroksella Timonen loukkaantui saatuaan veritulpan jalkaansa.[17] Timonen oli sivussa neljän pudotuspeliottelun ajan, mutta palasi kertaalleen. Hän pelasi myös toisen perättäisen tähdistöottelunsa.[8] Seuraavalla kaudella Timonen teki 43 tehopistettä ja oli joukkueen tehokkain puolustaja ja kokosi plus-miinus-tilastoon +19.[18]
Kaudella 2009–2010 Timonen teki runkosarjassa vähiten pisteitä pitkään aikaan kun pisteitä syntyi 39, joista kuusi oli maaleja. Tähtipuolustaja Chris Prongerin liityttyä joukkueeseen, Timosen odotettiin vihdoin pääsevän huippupelaajan pakkipariksi. Timonen kantoi vastuuta kuitenkin kakkosparissa yhdessä Braydon Coburnin kanssa.[6] Pudotuspeleissä Flyers teki historiaa voittamalla Boston Bruinsin konferenssien välierissä oltuaan ottelusarjassa jo 0–3 -tappiolla. Ratkaisevassa ottelussa se oli myös 0–3 -tappiolla, mutta nousi 4–3 -voittoon.[19] Timonen ja hänen seuransa Philadelphia Flyers hävisivät finaalin otteluvoitoin 4–2 Chicago Blackhawksille. Timonen teki playoffeissa pisteet 1+10=11. Kaikkiaan kauden 105 NHL-ottelun lisäksi Timonen pelasi olympialaisissa, joista tuli pronssia Suomen paidassa.
Kaudella 2010–2011 pelasi kaikki 82 ottelua ja teki 37 pistettä. 6. maaliskuuta 2011 Timonen teki NHL-uransa 100. maalin Buffalo Sabresia vastaan, Ryan Millerin taakse.[20] Joukkue selviytyi pudotuspeleihin, joissa se kuitenkin putosi Boston Bruinsia vastaan.
Kaudella 2011–2012 Timonen pelasi hyvän runkosarjan. Puolustaja Chris Prongerin oltua aivotärähdyksen saatuaan suuren osan kautta poissa, Timonen oli joukkueensa ykköspuolustaja parinaan Braydon Coburn. Timonen pelasi 76 ottelua joissa syntyi 43 pistettä. Syöttöjä kertyi 39, joilla Timonen oli puolustajista jaetulla kuudennella sijalla. 2. maaliskuuta 2012 Timonen teki NHL-uransa 500. pisteen New York Islandersia vastaan, kun hän syötti Jaromír Jágrin osuman. Saavutuksesta teki vielä merkittävämmän se että Timonen ei ollut pelannut vielä edes 1000. ottelua, mikä tekee pistekeskiarvoksi 0,5 ottelua kohti. 27. maaliskuuta 2012 Timonen syötti puolestaan taalaliigan 400. syöttönsä Tampa Bay Lightningia vastaan. Timonen on kymmenellä viime kaudellaan NHL:ssä tehnyt kahdeksalla kaudella yli 40 pistettä runkosarjassa, joista kaksi kautta olivat yli 50 pisteen kausia.
Kaudella 2012–2013 18. maaliskuuta 2013 Timonen sai syntymäpäivänään 1000 NHL:n runkosarjaottelua täyteen, kun Philadelphia Flyers pelasi vieraissa Tampa Bay Lightningia vastaan.
Seitsemänä Flyers-kautenaan Kimmo Timonen valittiin viidesti seuran parhaaksi puolustajaksi.[3]
Veritulppaongelmat ja voitto Stanley Cupissa Chicagossa
Vuoden 2015 helmikuussa Philadelphia kauppasi koko kauden 2014–2015 veritulppien vuoksi sivussa olleen Timosen Chicago Blackhawksiin tämän omasta tahdosta.[21][22] Timonen kertoi siirron taustalla olleen tavoite voittaa NHL:n Stanley Cup -mestaruus.[23] Jäljellä olleen runkosarjan aikana Timonen pelasi 16 ottelua ilman tehopisteitä, ja pudotuspeleissä hän pelasi 15 ottelussa tehopisteittä ja jäi varsin vähäiselle vastuulle. Chicago eteni loppuottelusarjaan, jossa se kohtasi Tampa Bay Lightningin. Blackhawks voitti ottelusarjan voitoin 4–2, ja Timonen voitti lopulta 15 kautta kestäneen NHL-uransa viimeisellä kaudella pitkään tavoittelemansa Stanley Cup -mestaruuden.[1] Mestaruuden ratkettua hän vahvisti päättävänsä pelaajauransa.[24]
Helmikuussa 2016 presidentti Barack Obama otti Chicago Blackhawksin voittoisan joukkueen vastaan Valkoisessa talossa. Puheensa aikana hän odottamatta otti esille Timosen ja hänen uransa:[25][26]
»Te tiedätte kaikki suuret nimet tässä joukkueessa, seitsemän pelaajaa, jotka ovat olleet mukana kaikissa kolmessa mestaruudessa, kaverit, joista olette kuulleet minun puhuvan kaksi kertaa aiemmin, joten tänään haluan tuoda parrasvaloihin kaksi tuntematonta sankaria tästä joukkueesta, ja he ovat niitä kavereita, jotka ovat kulissien takana jokaisessa voittavassa joukkueessa, urheilussa ja muussa elämässä. Ensinnäkin Kimmo Timonen. Kimmollahan oli ollut jo hieno ura ennen viime kautta. Hän oli ollut mukana Stanley Cupin finaaleissa, olympiafinaalissa, maailmanmestaruusfinaalissa — ja hän oli hävinnyt ne kaikki… [yleisö naurahtaa] … Minä vaan tässä kerron totuuden … [lisää naurua yleisön joukosta] … Elokuussa häneltä diagnosoitiin veritulpat keuhkoissa ja pohkeessa, eikä ollut edes varmaa pelaisiko hän koskaan enää. Kesken kautta hänet myytiin Chicagoon, hän taisteli tiensä takaisin jäälle, ja viimeisessä NHL-pelissään, 40-vuotiaana, hän sai viimein nostaa tuon pokaalin. Ja se ensinnäkin, tällaiselle vanhalle miehelle kuin minä, se saa minut tuntemaan oloni hyväksi, mutta se on myös osoitus hienosta urasta, kun kaveri kykenee pysymään mukana pelissä, pystyy jatkuvasti antamaan oman panoksensa siihen ja pystyy hyviin suorituksiin, joten antakaapa Kimmolle isot aplodit!»
Timonen kommentoi tätä puhetta Ylen Urheiluruudulle seuraavasti:[25]
»Tää kyllä tuli niin puun takaa, ja hän piti kyllä puheen aika hauskana, mut tavallaan sain maininnan siihen, niin jopa se on niin iso kunnia minulle, ja tietysti sitten kun hän otti kantaa niihin veritulppaongelmiin, niin minkälaisen ruljanssin mä jouduin siinä käymään läpi, ennen kuin sain laittaa taas luistimet jalkaan, niin siinä vaiheessa tavallaan vanha mieskin herkistyä ja kyllä itku oli lähellä, täytyy myöntää. Ja Stanley Cupin voitto toi muutamia hienoja juttuja, mitä pääsi tekemään voiton jälkeen, niin tämä oli kyllä yksi semmoinen juttu, minkä halusin kokeilla ihan varmasti, ja tulen muistamaan sen vierailun kyllä koko loppuikäni.»
Maajoukkueura
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Torino 2006 | jääkiekko | |
Pronssia | Nagano 1998 | jääkiekko | |
Pronssia | Vancouver 2010 | jääkiekko | |
Pronssia | Sotši 2014 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Sveitsi 1998 | jääkiekko | |
Hopeaa | Norja 1999 | jääkiekko | |
Hopeaa | Saksa 2001 | jääkiekko | |
Maailmancup | |||
Hopeaa | Kanada 2004 | jääkiekko |
Hän pelasi alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa vuosina 1992 ja 1993. Timonen pelasi ensimmäistä kertaa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1993. Seuraavan vuoden nuorten MM-kilpailuissa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän pelasi vielä vuoden 1995 nuorten kilpailuissa.[6]
Timonen pelasi ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa vuonna 1996. Samana vuonna hän oli Suomen kokoonpanossa maailmancupissa, jossa hän ei kuitenkaan pelannut otteluakaan. Timonen valittiin Naganon olympialaisiin 1998, josta Suomi voitti pronssia. Samana vuonna hän pelasi MM-kilpailuissa, josta hän voitti hopeaa. Hän pelasi myös vuoden 1999 MM-kilpailuissa voittaen taas hopeaa.[6]
Timonen voitti jo kolmannen perättäisen MM-hopeansa vuoden 2001 MM-kisoista. Seuraavana vuonna hän pelasi Salt Lake Cityn olympialaisten lisäksi MM-kisoissa. Suomen menestys jäi kummassakin turnauksessa laihaksi. Timonen edusti Suomea myös vuoden 2003 kotiturnauksessa. Timonen pelasi vuoden 2004 maailmancupissa, jossa hän oli Suomen paras pistemies kuudella tehopisteellään.[27] Hän oli samalla koko turnauksen eniten pisteitä tehnyt puolustaja. Suomi jäi turnauksessa hopealle.
Hän pelasi vielä MM-kilpailuissa 2005. Timonen valittiin hopeaa voittaneeseen Suomen joukkueeseen 2006 Torinon olympialaisiin. Hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Seuraavan kerran hän Timonen pelasi Suomen paidassa, kun hän osallistui jo neljänteen perättäiseen olympiaturnaukseen, jotka järjestettiin Vancouverissa 2010. Suomi voitti pronssia Timosen saalistaessa neljä tehopistettä.[6]
Timonen valittiin Suomen maajoukkueeseen, joka valmistautui Sotšissa pelattuihin vuoden 2014 olympialaisiin. Hän pelasi Sami Vatasen kanssa samassa puolustusparissa ykköskentällisessä. Timosen pisteet tulivat kahdesta maalisyötöstä. Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi saaden puolivälierissä vastaan Venäjän, josta tuli 1–3 -voitto. Lopulta Suomi joutui pronssiotteluun hävittyä Ruotsille välieräpelin 1–2. Pettymys loppui, sillä Suomi voitti Yhdysvallat 5–0 pronssiottelussa, joka saattoi jäädä Timosen uran viimeiseksi A-maaotteluksi. Timonen muistetaan antamastaan haastattelusta, jossa hän yritti pidättää suruaan kertoen urheilutoimittaja Kaj Kunnakselle, että "Nämä oli tässä". Timonen ilmaisi kuitenkin myöhemmin kiinnostuksensa osallistua MM-kisoihin 2015[28].
Muu elämä
Timonen omistaa Sami Kapasen ja Columbus Blue Jacketsia edustavan hyökkääjä Scott Hartnellin kanssa KalPan osake-enemmistön.
Timosen perheeseen kuuluvat vaimo Johanna ja lapset Samuel, Amelie ja Fiona. Timosen veli on KalPaa edustava jääkiekkoilija Jussi Timonen.[29]
Vuodesta 2009 järjestetty "Kime for Kids" -golfturnaus on Timosen ideoima ja sen tarkoituksena on lahjoittaa turnauksen aikana kerätyt rahat hyväntekeväisyyteen, jonka tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Hän on myös Siilinjärven Palloseuran tyttöjoukkueen kummi. Timonen omistaa ravintoloita Kuopiossa ja niitä ovat muun muassa Henry's Pub, Ale Pupi, Passion Club ja satamaravintola Albatrossi.
Tilastot
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1991–1992 | KalPa | SM-liiga | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1992–1993 | KalPa | SM-liiga | 33 | 0 | 2 | 2 | 4 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 2 | 0 | 2 | 6 | ||||||||||
1993–1994 | KalPa | SM-liiga | 46 | 6 | 7 | 13 | 55 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 3 | 3 | 6 | 4 | ||||||||||
1994–1995 | TPS | SM-liiga | 45 | 3 | 4 | 7 | 10 | 13 | 0 | 1 | 1 | 11 | JMM | 7 | 2 | 6 | 8 | 4 | ||||||||||
1995–1996 | TPS | SM-liiga | 48 | 3 | 21 | 24 | 22 | 9 | 1 | 2 | 3 | 12 | MM | 6 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||
1996–1997 | TPS | SM-liiga | 50 | 10 | 14 | 24 | 18 | 12 | 2 | 7 | 9 | 8 | MC | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
1997–1998 | HIFK | SM-liiga | 45 | 10 | 15 | 25 | 24 | 9 | 3 | 4 | 7 | 8 | OK | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
MM | 10 | 2 | 6 | 8 | 4 | |||||||||||||||||||||||
1998–1999 | Nashville Predators | NHL | 50 | 4 | 8 | 12 | 30 | – | – | – | – | – | MM | 12 | 1 | 4 | 5 | 6 | ||||||||||
Milwaukee Admirals | IHL | 29 | 2 | 13 | 15 | 22 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
1999–2000 | Nashville Predators | NHL | 51 | 8 | 25 | 33 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2000–2001 | Nashville Predators | NHL | 82 | 12 | 13 | 25 | 50 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 2 | 2 | 4 | 10 | ||||||||||
2001–2002 | Nashville Predators | NHL | 82 | 13 | 29 | 42 | 28 | – | – | – | – | – | OK | 4 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
MM | 9 | 1 | 2 | 3 | 8 | |||||||||||||||||||||||
2002–2003 | Nashville Predators (A) | NHL | 72 | 6 | 34 | 40 | 46 | – | – | – | – | – | MM | 7 | 2 | 5 | 7 | 2 | ||||||||||
2003–2004 | Nashville Predators (A) | NHL | 77 | 12 | 32 | 44 | 52 | 6 | 0 | 0 | 0 | 10 | ||||||||||||||||
2004–2005 | HC Lugano | NLA | 3 | 0 | 1 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | MC | 6 | 1 | 5 | 6 | 2 | ||||||||||
Brynäs IF | Elitserien | 10 | 5 | 3 | 8 | 8 | – | – | – | – | – | MM | 6 | 2 | 1 | 3 | 6 | |||||||||||
KalPa | Mestis | 12 | 4 | 13 | 17 | 6 | 8 | 3 | 7 | 10 | 4 | |||||||||||||||||
2005–2006 | Nashville Predators (A) | NHL | 79 | 11 | 39 | 50 | 74 | 5 | 1 | 3 | 4 | 4 | OK | 8 | 1 | 4 | 5 | 2 | ||||||||||
2006–2007 | Nashville Predators (C) | NHL | 80 | 13 | 42 | 55 | 42 | 5 | 0 | 2 | 2 | 4 | ||||||||||||||||
2007–2008 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 80 | 8 | 36 | 44 | 50 | 13 | 0 | 6 | 6 | 8 | ||||||||||||||||
2008–2009 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 77 | 3 | 40 | 43 | 54 | 6 | 0 | 1 | 1 | 12 | ||||||||||||||||
2009–2010 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 82 | 6 | 33 | 39 | 50 | 23 | 1 | 10 | 11 | 20 | OK (A) | 6 | 2 | 2 | 4 | 2 | ||||||||||
2010–2011 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 82 | 6 | 31 | 37 | 36 | 11 | 1 | 5 | 6 | 14 | ||||||||||||||||
2011–2012 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 76 | 4 | 39 | 43 | 46 | 11 | 1 | 3 | 4 | 23 | ||||||||||||||||
2012–2013 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 45 | 5 | 24 | 29 | 36 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2013–2014 | Philadelphia Flyers (A) | NHL | 77 | 6 | 29 | 35 | 32 | 7 | 0 | 1 | 1 | 4 | OK (A) | 6 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||||||||||
2014–2015 | Chicago Blackhawks | NHL | 16 | 0 | 0 | 0 | 2 | 18 | 0 | 0 | 0 | 10 | ||||||||||||||||
15 kautta | yhteensä | NHL | 1108 | 117 | 454 | 571 | 654 | 105 | 4 | 31 | 35 | 109 |
Lähteet
- Kimmo Timonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Kimmo Timonen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Kimmo Timonen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Kimmo Timonen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d Basu, Arpon: Kimmo Timonen caps career with first championship nhl.com. 16.6.2015. NHL. (englanniksi)
- ↑ a b 44 Kimmo Timonen jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ a b Sami Pilvinen: Kime rikkoi rajoja. Iltalehti 3.6.2015, s. 34–35.
- ↑ a b Kaunein mahdollinen päätös – Kimmo Timosen ura kuvina mtv.fi. 16.6.2015. MTV. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Pilvinen, Sami: Timosen NHL-uraan ei uskottu – teki heikkoudestaan vahvuuden iltalehti.fi. 16.6.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Elite Prospects
- ↑ KalPa jäädyttää Kimmo Timosen pelinumeron 44
- ↑ a b c Kimmo Timonen #44 – D TSN. CTVglobemedia. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Timosella ja Kapasella esisopimus KalPaan (päivitetty) jatkoaika.com. 18.8.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timonen Sveitsiin jatkoaika.com. 1.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Nurminen ja Timonen Ruotsiin jatkoaika.com. 8.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timonen debytoi Mestiksessä lauantaina jatkoaika.com. 3.1.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kultainen kiekko Mikko Strömbergille jatkoaika.com. 17.4.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Nashville Predators Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Preds name Timonen captain, send Radulov to AHL ESPN. 3.10.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Niipola, Jani: Maailman kallein pakki Iltalehti. 22.10.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timosen kausi todennäköisesti ohi jatkoaika.com. 9.5.2008. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Philadelphia Flyers Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Philadelphialla uskomaton nousu – kahdella tavalla yle.fi. 15.5.2010. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timoselle 100:s NHL-maali hs.fi. 6.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Kimmo Timonen kaupattiin NHL:ssä Philadelphiasta Chicagoon iltalehti.fi. 28.2.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Timonen matkaa Chicagoon Jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 28.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Kimmo Timonen kaupattiin Chicagoon – ”Ainoa tavoitteeni on voittaa Stanley Cup” iltalehti.fi. 28.2.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Kimmo Timonen retires from NHL cbc.ca. 16.6.2015. CBC. Viitattu 16.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Yle Urheiluruutu 19.2.2016.
- ↑ Obama puhuu Blackhawksin joukkueelle vuonna 2016
- ↑ Finland WCup Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ http://www.hs.fi/urheilu/a1422154829831
- ↑ Juntunen, Mikael: Kimmo Timosen täydellinen kesäloma iltalehti.fi. 3.7.2008. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ Kimmo Timonen profile and statistics Eurohockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Kimmo Timonen statistics and profile Hockey Database. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Player – Kimmo Timonen Legends of Hockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimmo Timonen Wikimedia Commonsissa
- The President Welcomes the Chicago Blackhawks, 2015 Stanley Cup Champions — presidentti Barack Obaman erityismaininta Timosesta Valkoisessa talossa kohdassa 4:14 YouTubessa
Edeltäjä: Petri Varis |
Matti Keinonen -palkinnon voittaja 1997 |
Seuraaja: Olli Jokinen |
3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström
2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 8 Linna | 9 Lydman | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (C) | 18 Lius | 19 Toskala | 22 Eloranta | 23 Ikonen | 24 Kapanen (A) | 25 Rintanen | 27 Niemi | 29 Alatalo | 31 Sulander | 32 Ruutu | 33 Tuomainen | 35 Myllys | 37 Mäkiaho | 42 Karalahti | 72 Laukkanen | Valmentaja Hannu Aravirta
1 Kiprusoff | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Berg | 6 Martikainen | 7 Niemi | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 11 Koivu (C) | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kallio | 22 Eloranta | 25 Sihvonen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 35 Toskala | 42 Karalahti | 72 Lind | Valmentaja Hannu Aravirta
2 Kiprusoff | 3 Nummelin (C) | 4 Timonen (A) | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 14 Helminen (A) | 15 Laaksonen | 17 Kallio | 21 Kapanen | 24 Kapanen | 25 Hentunen | 26 Pärssinen | 27 Lind | 28 Sihvonen | 30 Nurminen | 31 Kiprusoff | 32 Rintanen | 33 Virta | 35 Myllys | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 40 Niemi | 55 Grönvall | Valmentaja Hannu Aravirta
3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 6 Koivisto | 8 Ojanen | 9 Lydman | 10 Hagman | 12 Jokinen | 13 Karalahti | 14 Helminen (C) | 17 Kallio | 19 Norrena | 20 Miettinen | 27 Lind | 29 Pärssinen | 30 Markkanen | 31 Lehtonen | 32 Rintanen | 36 Tuulola | 39 Kapanen | 39 Viitakoski | 41 Aalto | 44 Niinimaa (A) | 56 Pirjetä | Valmentaja Hannu Aravirta
1 Lehtonen | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Helenius | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 10 Pirnes | 11 Koivu (C |) 12 Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 17 Kallio | 18 Virta | 20 Miettinen | 22 Eloranta | 23 Santala | 29 Pirjetä | 30 Hurme | 31 Nurminen | 32 Rintanen | 36 Ylönen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta
2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund
2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen
4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta
4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta
3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund
5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen
3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund