Ero sivun ”Hietatokko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
uhanalaisuus ja levinneisyys Suomessa |
p täsmällisempi luokka |
||
| Rivi 55: | Rivi 55: | ||
{{Tynkä/Kala}} |
{{Tynkä/Kala}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Pomatoschistus]] |
||
Versio 27. tammikuuta 2020 kello 14.04
| Hietatokko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Suku: | Pomatoschistus |
| Laji: | minutus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pomatoschistus minutus |
|
| Katso myös | |
Hietatokko (Pomatoschistus minutus) on pieni 4–5 cm:n pituinen merikala. Se on vaalean kellertävä, lähellä pohjaa kyhjöttävä kala, jonka voi nähdä jos sen pelästyttää liikkeelle haromalla hiekkapohjaa esimerkiksi akvaariohaavilla. Sitä esiintyy koko Itämeren alueella, aivan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Hietatokko muistuttaa hieman seuraavia lajeja liejutokko (Pomatoschistus microps), mustatokko (Gobius niger) ja seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens).
Hietatokko oleskelee kesäisin matalissa, talvella syvemmissä vesissä. Se rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai ruukunsirpaleen alle, ja koiras vartioi mätiä kuoriutumiseen asti. Pienten 1–3-senttisten hietatokkojen ravintoa ovat vesikirput, surviaissääskentoukat ja hankajalkaiset. Isommat, yli 3 senttimetrin mittaiset kalat syövät pääasiassa pienikokoisia katkoja.
Tokoilla, varsinkin hietatokolla, on matalien rannikkovesien ravintoketjussa suuri merkitys. Ne ovat linkki pohjaeläimistä kaloihin. Tokkoja syövät ainakin ahvenet, pienet turskat, kampelat, piikkikampelat, kivinilkat, kuhat, simput, isot kuoreet ja siiatkin. Matalilla rannikkovesillä, kuten Tanskassa, tokot muodostavat katkarapujen kanssa meritaimenen tärkeimmän ravinnonlähteen.
Esiintyminen Suomessa ja elinalueet
Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[3] Suomessa sitä tavataan kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä: Ahvenanmaan sekä Lounaisen rannikkomaan lauhkean vyöhykkeen sekametsissä, Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon eteläboreaalisella vyöhykkeellä ja Pohjanmaan sekä Lapin kolmion keskiboreaalisella vyöhykkeellä.[4][5]
Lähteet
- Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
- Niels Vestergaard: Meritaimenen salat, Rannikkokalastusta Perholla. Pan Vision 2007.
- ↑ Herler, J., Williams, J.T. & Kovacic, M.: Pomatoschistus minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
- ↑ Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019: tiedostolataus (versio 2) (xlsx) (Tieto sivustolta löytyvästä ladattavasta tietokannasta (kohta tiedostolatauksia)) Punainen kirja. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
- ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu Punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
Aiheesta muualla
- Pomatoschistus minutus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- LuontoPortti: Hietatokko (Pomatoschistus minutus)
- ITIS: Pomatoschistus minutus (englanniksi)