Dyrol Burleson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Dyrol Burleson
Dyrol Burleson
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Chicago 1959 1 500 metriä

Dyrol Jay Burleson (27. huhtikuuta 1940 Saginaw, Michigan) on entinen yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija.

Burleson voitti AAU:n amatöörimestaruuden 1 500 metrillä ensimmäisen kerran 1959. Samana vuonna hän voitti Pan-Amerikan kisojen 1 500 metrin.[1] Burleson juoksi 20-vuotiaana toisena yhdysvaltalaisena mailin alle neljään minuuttiin. Hän rikkoi rajan 23. huhtikuuta 1960, kun hän juoksi 3.58,6. Aika oli myös uusi Yhdysvaltain-ennätys.[2] Vuonna 1960 Burleson voitti Yhdysvaltain olympiakarsinnat 1 500 metrillä ja selvisi Rooman olympialaisiin. Hän juoksi Roomassa 1 500 metrin finaalissa. Kilpailun voitti Herb Elliott, ja Burleson sijoittui kuudenneksi viisi sekuntia maailmanennätysajan juosseelle Elliottille hävinneenä.[3] Vuonna 1960 Burleson voitti lisäksi NCAA:n yliopistomestaruuden 1 500:lla. Yliopistotasolla hän edusti Oregonin yliopistoa.[1]

Burleson uusi AAU:n mestaruuden 1961 ja voitti NCAA:n mailin yliopistomestaruuden, jonka voitti myös 1962. Hän juoksi Oregonin yliopiston ankkuriosuuden 4 × mailin viestijoukkueessa, joka juoksi maailmanennätyksen. Kolmannen amatöörimestaruutensa Burleson voitti 1963.[1] Burleson voitti toistamiseen Yhdysvaltain olympiakarsinnat, kun hän juoksi itsensä Tokion olympialaisiin. Tokiossa Burleson sijoittui Peter Snellin voittamassa kilpailussa viidenneksi häviten Snellille noin kaksi sekuntia.[3]

Burleson loukkasi jalkansa ennen Méxicon olympialaisten Yhdysvaltain karsintoja, eikä pystynyt osallistumaan kilpailuun. Hän lopetti kilpauransa vuonna 1969.[2]

Hänen valmentajanaan oli huippuvuosina Amerikkaan muuttanut 1950-luvulla menestyneiden unkarilaisten huippuvalmentaja Mihály Iglói.

  1. a b c Dyrol Burleson Sports Reference. Arkistoitu 11.5.2009. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  2. a b Dyrol Burleson, Miler SI Vault. 10.3.2003. Time Inc.. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  3. a b Dyrol Burleson sporting-heroes.com. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)